Enemmän työtä, vähemmän velkaa

Sosialidemokraattien vaihtoehto ensi vuoden talousarvioksi julkistettiin alkuviikosta. Me haluamme panostaa hallituksen esitykseen verrattuna enemmän työllisyyteen 140 miljoonaa euroa, kuntien palvelujen turvaamiseen 300 miljoonaa, väyläinvestointeihin ja joukkoliikenteeseen 70 miljoonaa, sosiaaliturvan epäkohtien paikkaamiseen 310 miljoonaa ynnä koulutukseen 52 miljoonaa euroa.

Lisävaroja esitämme myös poliisin ja syyttäjien toimintamenoihin, ympäristötöihin ja metsähallituksen luontopalveluihin. Säästöjä syntyisi vähenevistä työttömyysmenoista 90 miljoonaa ja puolustusvoimien ulkomaisten materiaalihankintojen karsinnasta 50 miljoonaa euroa. Kun menot kasvaisivat mallillamme kuitenkin yhteensä 850 miljoonaa euroa, kuinka sitten Suomen valtio selviäisi vähemmällä velkaantumisella?

Selitys löytyy verotuksesta. SDP keräisi yli 1300 miljoonaa euroa enemmän veroja, vaikka pienituloisimpien verotusta kevennettäisiin nostamalla kunnallisveron perusvähennys 3000 euroon. Pääomaverotusta nostettaisiin kahdella prosentilla ja se kiristyisi progressiiviseksi suurempien pääomatulojen osalta. Energiayhtiöille ydin- ja vesivoimasta päästökaupan myötä syntyviä tuulentuomia ylimääräisiä voittoja perittäisiin valtiolle ns. windfall-verona 375 miljoonaa euroa. Pörssikaupan verolla ja pakkausverolla kerättäisiin toistasataa miljoonaa kummallakin.

Kun vielä harmaata taloutta torjumalla veronperintää tehostetaan ja Suomen Pankilta tuloutetaan voittovaroja valtiolle suunniteltua enemmän, päästään tuohon verotulojen kasvuun. Silloin valtion lisävelka ensi vuodelta jäisi puolisen miljardia pienemmäksi kuin Kiviniemen-Kataisen porvarihallituksen budjettiehdotuksessa.

Tärkeintä työllisyys

Sosialidemokraattien ajama täsmäelvytys vähentäisi työttömyyttä kymmenillätuhansilla. Viimeisimmän työllisyyskatsauksen mukaan pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut vuodessa liki 40 % ja nuorten työttömien määrä on edelleen yli 30.000. Tästä huolimatta hallitus on leikkaamassa työllistämistoimien rahoitusta 60 miljoonalla eurolla tämän vuoden tasosta.

Vaihtoehtobudjettimme lisärahoilla aktiivitoimiin kunnissa, valtiolla ja yrityksissä pystyttäisiin käytännössä toteuttamaan vaatimamme nuorisotyöttömyyden nollatoleranssi. Kokoaikaisiksi työpaikoiksi laskettuina työllisyys kohenisi 27 000 – 37 000 henkilöllä.

Työllisyys on korostetusti otettava huomioon koko yhteiskuntapolitiikassa: kuntien palveluja järjestettäessä, työmarkkinaratkaisuissa, elinkeinopolitiikassa, mutta aivan erityisesti veroratkaisuissa. Energiaverotuksen rajut korotusesitykset on käytävä läpi tarkasti ja tehtävä sellaiset muutokset, etteivät korotukset rasita kohtuuttomasti pienituloisia eivätkä myöskään tuhoa työpaikkoja.

Köyhyyttä vastaan

Esitämme työmarkkinatuen ja työttömyyspäivärahojen tasokorotusta. Puolison tulojen leikkaava vaikutus työmarkkinatukeen on poistettava jo tasa-arvosyistä. Toimeentulotukea on kohennettava erityisesti lapsiperheiden osalta.

Asumistukeen ehdotamme tarkistuksia tukitasoon, tulorajoihin ja hyväksyttäviin asumismenoihin. Sama koskee eläkkeensaajien asumistukea, jossa lisäksi pitää yhteensovitussäännöksiä muuttaa niin, ettei odotettu takuueläke leikkaa asumistukea pois kaikkein köyhimmiltä eläkeläisiltä niin kuin hallituksen esityksen mukaan tapahttuisi.

Terveydenhuollon erilliset maksukatot lääkkeiden ja hoitokulujen osalta on lopultakin yhdistettävä, jotta estetään pitkittyvien sairauksien aiheuttamaa köyhyyttä.

Vaihtoehdot esille ja käyttöön!

1990-luvun alun pääministerin Esko Ahon tavaksi tuli vaikeina vuosina perustella hankalia esityksiä sekä eduskunnalle että koko kansalle sillä, että juuri se on ainoa vaihtoehto. Se koski pankkitukea, raippaveroa, budjettileikkauksia jne. Tiedämme, että vaihtoehtoja oli tuolloin ja on nyt. Julkiseen sanaan ainoan vaihtoehdon linja upposi turhan kevyesti. Edelleen yritysjohtajat ja kuntajohtajat herkästi seuraavat tässä mielessä Ahon huonoa esimerkkiä, kun ikäviä päätöksiä tuodaan julki.

Oppositiokaudella SDP on joka vuosi rakentanut oman tasapainotetun vaihtoehtonsa hallituksen budjettiesitykselle – toisin kuin keskusta ja kokoomus oppositiovuosinaan.  Politiikan linjasta: työllisyydestä, talouskasvun edellytyksistä, verotuksesta, tulonjaon oikaisemisesta tarvitaan asiapohjaista keskustelua. Kansalaisilla on oikeus saada vaihtoehdot myös mediassa asialliseen vertailuun.

Kansanedustajien palkat remonttiin

Palkkiotoimikunnan ehdotus edustajien ja ministerien kaksivaiheisesta palkankorotuksesta nyt 1,5 ja vaalien jälkeen 6,5 prosentilla on saanut syystä ihmiset tuohtumaan. Yleisessä palkkalinjassa puhutaan selvästi pienemmistä tarkistuksista. Ei liene salaisuus, että puhemies Niinistö on kaipaillut edustajanpalkkioihin samaa systeemiä kuin presidentillä on eli palkka määritellään samaksi koko vaalikaudeksi. Se tietäisi vielä kaksin verroin kovempaa päivittelyä neljän vuoden välein tapahtuvan korotuksen suuruudesta. Vähän epäilyttää, että palkkiotoimikunta on lähtenyt vedättämään palkantarkistusta puhemiehen kaipaamaan suuntaan vaikka nykyinen laki ei sellaista tarkoita.

Minusta nyt järkevintä olisi pyyhkiä eduskunnan ja ministerien ensi vuoden palkankorotukset pois budjetista. Lainmuutoksella palkantarkistukset tulisi sitoa suoraan valtion tahi yleiseen ansiokehitykseen ilman ylimääräisiä tulkintoja ja sekaannuksia aiheuttavaa palkkiotoimikuntaa.

 

Jätä kommentti

css.php