Hallitusohjelmasta Hämeenlinnalle huolta ja mahdollisuutta

Kataisen-Urpilaisen sateenkaarihallituksen ohjelma antaa eväitä alueelliseen edunvalvontaan. Hämeenlinnan seudun pitää toimia ajoissa ja aktiivisesti. Taas kerran nopeat syövät hitaat erityisesti isojen väylähankkeiden lobbaamisessa, keskussairaaloiden kehittämisessä ja ammattikorkeakoulujen uudistustyössä.

Isoista liikennehankkeista mainitaan nimeltä E 18, Seinäjoki-Oulu-rata sekä kehärata – kaikki jo pitkään rakenteilla olleita kohteita, joiden loppurahoitus on hoidettava. Raideliikennettä suosittiin investointirahan jaossa. Muut väylät pannaan järjestykseen liikennepoliittisessa selonteossa. Heti vaalikauden alussa luvataan päättää ensimmäisenä käynnistyvät uudet kehittämishankkeet.

Meille hämäläisille ja koko rataverkollemme tärkeää on saada määrätietoinen suunnittelu ja rakentaminen käyntiin pääradan välityskyvyn turvaamiseksi: lisäraiteet ensi vaiheessa Kerava-Riihimäki –välille ynnä Pisara-rata tai vastaava Helsingin päähän. Tierahoista kamppaillaan vielä raiteita rajummin. Eteläisen Suomen poikittainen elämänlanka, valtateistä 10 ja 12 muodostuva väyläkokonaisuus on koottava yhdeksi, vaiheittain tasoltaan kohennettavaksi hankkeeksi. Tarvitsemme sen koko vaikutusalueen maakuntien ja kaupunkiseutujen painostusvoimaa.

Hämeen terveydenhuolto rakennettava uusiksi

Hämeenlinnan seudun kannattaa tähdätä eturiviin, kun valmistellaan uusia sote-alueita, joilla järjestetään sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelujen lisäksi osa erikoissairaanhoidosta. Hämeessä luontevinta olisi varmaan tähdätä kolmeen alueeseen eli Hämeenlinnan, Riihimäen ja Forssan vahvoihin peruskuntiin pohjaavaan aluejakoon. Helsinki-Hämeenlinna-Tampere eli HHT- kehitysvyöhykeajatteluun toki sopisi myös vaativampi sote-alueen rakentaminen liki 140.000 asukkaan kolmoskeskuspohjalle: Hattula, Hämeenlinna, Janakkala, Riihimäki, Hausjärvi, Loppi.

Oman keskussairaalan säilymis- ja kehittämismahdollisuudet riippuvat ratkaisevasti hyvin toimivan perusterveydenhuollon rakentamisesta koko Hämeeseen. Lisäksi on onnistuttava sopimaan mielekäs työnjako Hämeenlinnan, Lahden ja Tampereen keskussairaaloiden välillä. Kun erikoissairaanhoidolta väistämättä vaaditaan kustannustehokkaampaa toimintaa, pienimmät keskussairaalat jauhautuvat herkimmin isojen puristuksessa – mistä Helsingin Sanomat jo Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiriä ravisteli hereille. Hallitusohjelma nostaa juuri yliopistollisten keskussairaaloiden ja ns. miljoonapiirien erityisvastuualueiden roolia.

Minusta keskussairaalatasoiset palvelut pitää säilyttää mahdollisimman laajasti Hämeenlinnassa vaikka nykyistä Hämettä laajemmankin väestön tarpeisiin. Jotta se toteutuu, terveyspalvelujen kehittämislinjat Hämeenlinnan seudulla ja koko Hämeen maakunnassa on ripeästi viitoitettava selviksi.

Koulutustasosta ei pidä tinkiä

Hämeenlinnan opettajankoulutuslaitoksen ja normaalikoulun lakkauttaminen oli jo toinen (ensimmäisenä Kajaani) synkeä todistus siitä, että edellisen hallituksen läpi runnoma yliopistouudistus syrjäytti yliopistojen aluekehitys- ja yhteiskuntavastuun. Korvaavia toimia on haettava muusta opettajankoulutuksesta, ammattikorkeakoulun ja yliopistoyhteyksien vahvistamisesta.

Ammattikorkeakoulujen rahoitusta siirretään suoraviivaisemmin valtiolle samalla kun leikataan 50 miljoonaa euroa. Taustalla väikkyvät opetusministeriön hellimät hyvin suoraviivaiset matemaattiset pyrkimykset ammattikorkeakoulujen ja niiden yksiköiden määrän vähentämiseen. Onko tälläkin puolella siis uhkaamassa yhtä ankea ja urautunut keskittämislinja kuin yliopistolaitoksessa? Toivottavasti ei. Ainakin uusi opetusministeri Jukka Gustafsson on puhunut ammattikorkeakoulujen alueellisista velvoitteista ja opiskelijoiden yhdenvertaisista koulutusmahdollisuuksista – niin manselainen kuin onkin!

Hämeen ammattikorkeakoulun ja sen yksiköiden jalostaminen tässä muuttuvassa kentässä on koko maakunnan huoli. Visamäen korkeakoulukeskus edustaa yhtä kehityslinjaa, mutta vain yhtä. Me tarvitsemme lisää korkean tason koulutusta Hämeeseen ja kompensaatiota sille vääryydelle, jota opettajankoulutuksen pakkosiirto merkitsee.

 

7 kommenttia artikkeliin “Hallitusohjelmasta Hämeenlinnalle huolta ja mahdollisuutta”
  1. avatar Sara Kaloinen sanoo:

    Asiantuntija asialla.
    Näihin keskeisiin aluehallinnollisiin haasteisiin meidän on todellakin vastattava, ja mielellään vahvalla ja yhtenäisellä strategialla.

    Olen rohkea. Nostaisin samalle pöydälle nimittäin myös puolustusmäärärahojen 200 miljoonan euron leikkaustavoitteen ja hallituksen ohjelmaan kirjatun puolustusvoimien laajan uudistamistavoitteen, mitä ”……käsitellään osana eduskunnalle annettavaa laaja-alaiseen turvallisuuskäsitteeseen perustuvaa turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa vaalikauden alussa. Uudistuksen tavoitteena on Suomen puolustuskyvystä huolehtiminen ja pysyvien kustannussäästöjen aikaansaaminen.” (lainaus hallituksen ohjelmasta)
    Lisäksi meidät saattaa haastaa Siilasmaan asevelvollisuustyöryhmän selvityksen mukaiset kehittämistarpeet, joiden perusteella asevelvollisuutta lähdetään kehittämään (http://www.defmin.fi/files/1648/Suomalainen_asevelvollisuus_plmv2_2010.pdf) .

    Ennakointi, päätöksiin vaikuttaminen ja aluehallinnollinen tehokas yhteistyö turvaavat lähityöpaikkoja ja korkeatasoisia peruspalveluja Hämeessä jatkossakin.

    t. S

  2. avatar Juhani Lemström sanoo:

    Ammatillisen koulutuksen aluevaikuttavuus?

    Jos rahoista päättävät tai niitä maksavat ovat kiinnostuneita henkilöiden työllistymisestä koulutettavalle alalle, lukemista kannattaa jatkaa. Muiden kannattaa palata noihin edellä oleviin ansiokkaisiin teksteihin tai hypätä lukemaan jotakin virkistävää kesälukemista. Jatko on karua, karkeaa, suoraviivaista.

    Niin toisen asteen kuin amk-koulutuksenkin tulee tuottaa valmiuksiltaan vähintään parhaille eurooppalaisille valmistuneille pärjääviä ammattilaisia. Alan perusasiat on osattava ja jatkuvaa suorituskykyä on oltava! Valmistuneiden pätevimmän viidenneksen panos ei riitä. Oppilaitokselle ei pitäisi ammatillisen koulutuksen nimissä maksaa senttiäkään koulutettavasta, joka valmistuttuaan ei tähän todellisuudessa pysty. Tukea ja koulutusta nämäkin henkilöt tarvitsevat, mutta opiskelijoita, työantajia ja veronmaksajia ei saa pettää jakelemalla arvottomia tutkintotodistuksia ja nimittämällä ”ammatilliseksi” koulutukseksi sellaista, mikä ei sitä ole.

    Jos johonkin koulutusohjelmaan ei ole joko koulutuksesta kiinnostuneita tai peruslähtökohdiltaan vähimmäisvaatimukset täyttäviä, ei siihen pidä rahaa haaskata. Liian usein tällaisten ryhmien opettajien työ on pelkkää motivointia varsinaisen koulutusohjelman sijasta. Jos ilmaisen koulutuksen markkinointiin pitää jo globaalisti panostaa, luulisi jo rikkaammankin rahoittajan edes hieman perään kysyvän.

    Vaikkapa tekniikan alalla oppilaitoksille ja opettajille on tietenkin valtava haaste pysyä edes jotenkin yritysten kehityksessä mukana ja ylläpitää siltä osin opetuksen laatu. Jos esim. ammattikorkeakoululle jostakin kehittämisrahaa löytyy, pitäisi se käyttää opetuksen laadun varmistamiseen ja lopettaa haaveilut jostakin uutta liiketoimintaa luovasta tutkimus- ja kehittämistoiminnasta. Kokonaan toinen asia on, jos tällaista toimintaa halutaan alueelle ko. yksiköiden palkkatulojen ja verojen takia, ei muiden odotusten perusteella. Katsotaan nyt ensin tuleeko noista yliopistojen vastaavista haaveista ja shok-ohjelmista jotakin todellista. Parasta mahdollista aluevaikuttavuutta syntyy, kun työnantajan ei tarvitsisi keskitason valmistuneelle ihan joka perusasiaakin kädestä pitäen opastaa. Yritysten ja työvoimaa tarvitsevien organisaatioiden on pidettävä joka tapauksessa huolta, että opintojaan valitsevilla on todellista tietoa tarjoamastaan työstä. Etenkin ikävistä ja raskaista asioista, kun työnteko sitä kuitenkin pääosin on. Muun puhuminen on petkutusta, jolla etenkin nuorien osalta on aina vakavat seuraukset. Työ tulee tekemiemme valintojen seurauksena olemaan jatkossa edelleen paljon kuormittavampaa. Väliaikaiset helpot vuosikymmenet Suomessa ovat ohi. Mitä ilmeisimmin työyhteisöjen monikulttuurisuus lisääntyy. Eli koulutettavat ja tarvittavat taidot painottuvat joka tapauksessa uudella tavalla.

    Haastetta on. Onko opiskelijan työllistyminen. pärjääminen ja siihen suoranaisesti vaikuttavat tekijät päätösten peruste? Panostammeko koulutukseen ja opiskeluun, jotta saamme kyvykästä joukkoa puskemaan vientitulojen säilyttämiseksi?

  3. avatar Kari Ilkkala sanoo:

    Juhani Lemström,

    Kiitos, kirjoituksesi osuu asian ytimeen.

    Yrittäjänä, työnantajana, aikuisopiskelijana ja ammattikouluikäisten vanhempana allekirjoitan kommenttisi täysin.

  4. avatar Sara Kaloinen sanoo:

    Hyvä kysymys:

    ”Panostammeko koulutukseen ja opiskeluun, jotta saamme kyvykästä joukkoa puskemaan vientitulojen säilyttämiseksi?”

    Hallituksen ohjelmassa opetus- ja koulutus on saamassa 313 miljoonan euron leikkauksen. Tästä 51 miljoonaa kohdistuu ammattikorkeakouluihin, joita maassamme on 25.

    Jotenkin kuvittelisin, että Juhani Lemströmin esittämiin kipukohtiin, esimerkiksi koulutusohjelmien vetovaisuuden suhteen ollaa nyt tällä hallituskaudella puuttumassa. Eräissä tuumailuissa on esillä ollut jopa 60 korkeakoulutuksellisen koulutusohjelman lakkauttaminen. Osuuko tästä harvennuksesta osa Hämeeseen vai kohdistuvatko toimenpiteet vielä pahemmista kurjistumista opiskelijarekrytoinnissaan ja koulutusohjelmiensa hakijamääristä kamppaileviin pohjois- ja itä-Suomen korkeakouluihin, jää nähtäväksi.

    Uusien liiketominta-alueiden luominen on eräs keskeisimmistä strategisista valinnoista suomalaisen vientiosaamisen menestystarinan jatkumiseksi. Kenellekään ei liene epäselvää, etteikö tämä olisi äärimmäisen haastavaa, mutta vaihtoehtomme ovat vähissä. Ammattikorkeakouluilla on keskeinen rooli soveltavan tutkimuksen ja uusien innovatioiden luomisessa. Ongelma vain on, että ammattikorkeakoulutuksemme rahoitus on tähän asti kanavoitunut pääsääntöisesti opetukseen, ei niinkään tutkimus- ja innovaatiotoimintaan.

    t. S

  5. avatar Juhani Lemström sanoo:

    Karsittava, tehostettava ja panostettava.
    Monet yritykset ovat joutuneet viime vuosina käymään ja käyvät yhä läpi sellaista muutosta, että sitä on niinkin julkis- ja kotimarkkinapainotteisella alueella kuin Hämeenlinna aivan mahdotonta näemmä ymmärtää. Eihän koko Suomi ole samassa unessa?
    Tekniikan alan koulutus on jo pidemmän aikaa ollut ongelmissa sekä vetovoimaisuuden että valmistuvien työssä tarvittavan pätevyyden osalta. Siksi työantajilta tuskin paljon kritiikkiä tulee, vaikka koulutuspaikat nyt aluksi puolitettaisiin. Koulutuksen järjestäjiä lukuun ottamatta kaikki muut olisivat vain tyytyväisiä. Alalta on myös hävinnyt ilmeisen pysyvästi kymmeniä tuhansia työpaikkoja. Yksi syy on rapautunut perusosaaminen.
    Jäljelle jäävän koulutuksen laatua on oleellisesti saatava nostettua, että edes nykyinen vienti olisi mahdollista. Tähän ei yritysten kannata luottaa, vaan kehittää sekä omaa ammatillista kolutustaan että koko organisaation kielitaitoa, eri kulttuureiden ymmärrystä. Tekniikan alan koulutuksen ongelmat ovat olleet yli kymmenen vuotta tiedossa ja käytännössä juuri mitään ei asialle ole haluttu tehdä. Ihmeitä yritysten ei kannata odotella. On haettava osaaminen ja kyvykkyys sieltä mistä sitä löytyy.
    Liiketoiminnan kasvattaminen ja uusien mahdollisuuksien löytäminen on vaikeaa. Eihän se sinänsä yrityksille kuulu, jos yhteiskunta haluaa käyttää rahaa amk:n tutkimus- ja kehittämishankkeisiin. Se vaan ei saa olla pois oppilaitoksen perustehtävän hoitamisesta. Ehkä nyt kuitenkin kannattaisi jonkin verran kysellä liiketoiminnalla ihan oikeasti myös globaalisti tienaavilta, mihin on tulossa vetoa ja mihin ei sekä millä eväillä kilpailussa voi pärjätä. Minusta amk:n eväät onnistua tässä kohdin ovat hyvin vähäiset.
    Ovatko nämä puheet ”uusista liiketoiminta-alueista” toive löytää jotain niin erinomaista ja ihmeellistä, että yhä uusista velvoitteistaan ja rapaantuvista kilpailukykytekijöistään parkuvat nykyiset yritykset voitaisiin unohtaa? Voitaisiin nykyistä menoa yhteiskunnassa jatkaa tarvitsematta puuttua ns. rakenteisiin. Suomeksi: haaskaamiseen ja tuhlaamiseen. Uneksimme uudesta Nokiasta uskaltamatta edes analysoida sen nousun taustoja. Ratkaisevat tekniset ja liiketoiminnalliset läpimurrot edelleen todennäköisimmin tehdään yritysten toimesta. Siksi olisi Suomen ja alueen kannalta erittäin tärkeää, että yritysten tekemä T&K-toiminta on sekä resurssien laadun että rahoituksen osalta kilpailukykyistä vähintään taas parhaisiin eurooppalaisiin kilpailijoihimme nähden. Jos sijoitus- ja lainamarkkinat tässä kohdin toimisivat vaikka sitten verokannustimien tukemana, olisi se veronmaksajalle edullista ja kansantaloudelle tuotto

  6. avatar Seppo Rehunen sanoo:

    Terveydenhuollon osalta kannatettavia ajatuksia. Sosiaalihuollon, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon seudullinen toistensa löytäminen ja samaan hallintoon sulautuminen ovat ehdoton edellytys sille, että edes jonkin tason erikoissairaanhoito Hämeenlinnan seudulla säilyy.

    Näiden kolmen palvelun yhteistoiminnalla ei tosin päästä eturiviin, koska vastaavaa toimintaa on eri puolilla maata. Alamme olla jälkijunassa ja pakon edessä. Yhteistoiminta palvelujen ja seudun kuntien (Hattula, Hämeenlinna, Janakkala) välillä on välttämättömyys.

    Suuri haaste on sellaisen toimintastrategian löytäminen, missä seudun kunnat tekevät yhteistyötä tasavertaisina. Vaarana ja menneisyyden painolastina on Hämeenlinnan harjoittama sanelupolitiikka, jossa kahden muun näkemyksiä ei kuunnella, kuulla eikä kunnioiteta.

  7. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Seppo puhuu asiaa..
    Olisi Johannes edes joskus mielenkiintoista lukea Sinun kuittaavan blogissasi mietteitäsi kommentaattoreille, mitä näistä aatoksista aattelet.
    T. Riitta

Jätä kommentti

css.php