Yhtiöähkyä sulattelemaan

Innopark-jupakka ei tule loppuunkäsitellyksi, vaikka Hämeenlinnan kaupunginvaltuusto saakin pöydälleen hallinnon ja talouden tarkastuksen tulokset. 40 miljoonan euron korkojohdannaisten olevat ja tulevat riskit pitää minimoida ja menneistä virheistä vetää oikeat johtopäätökset. 

Teknologiakeskus Innopark Oy:n omistus on ollut noin 90 prosenttisesti Hämeenlinnan kaupungilla ja hallituksesta puolet Hämeenlinnan kaupungin suoraan nimeämiä. Sen alla konsernirakenteessa oli enimmillään 12 yhtiötä, joista kymmenen emoyhtiön yksin omistamaa. Näistä kahden hallituksessa ovat istuneet samat jäsenet kuin emoyhtiössä. Kahdeksassa alayhtiössä hallitus on koottu kolmesta emoyhtiön johtoon kuuluneesta henkilöstä. 

Perusteettoman rönsyillyt yhtiörakenne oli yksi syistä, minkä takia taloudelliset vastuut ja konsernin kokonaistilanteen arviointimahdollisuudet hämärtyivät. Innoparkin osalta konsernirakennetta on nyt yksinkertaistettu, mutta samantyyppinen ongelma muhii koko Hämeenlinnan kaupunkikonsernissa. 

Kuvitellaan, että yhtiöittäminen on autuaaksi tekevä palvelutuotannon tehostaja. Usein se kuitenkin tuo myös uusia kustannuksia: verovelvollisuutta, hulppeampia tila- ja markkinointikuluja, löysempää riskinottoa ja kiusallisten asioiden kätkemistä liikesalaisuuksien verhon taakse. 

Kunnallinen liikelaitos olisi usein turvallisempi tapa joustavoittaa palvelutuotantoa, mutta kilpailuttamis- ja verotussäännösten muutoksilla liikelaitosmuotoa on ajettu ahtaalle. Osakeyhtiö kunnallisen toiminnan organisaatiomuotona edellyttää aina selvää tehtävää, tarkoin mietittyä organisaatiorakennetta ja kunnollista omistajaohjausta. 

Kokoomuslainen kuntakonsultti Eero Laesterä ehdotti Hämeenlinnan kaupungin tilaamassa selvityksessä yhtiöittämisen jatkamista. Minusta kokemukset puoltavat nyt kunnon harkintaa kaupunkikonsernin pelkistämiseksi, ei hajoittamiseksi yhä vaikeaselkoisemmaksi. Yhtiöiden puute ei suinkaan ole ongelmamme, vaan pikemminkin yhtiöähky. 

Syksyn aikana ovat valmisteilla Hämeenlinnan kaupungin omistajaohjauksen linjaukset sekä tarkennetut ohjeet kaupunkikonserniin kuuluvien liikelaitosten ja yhtiöiden hallinnon hoitamisesta ynnä talousraportoinnista. Pääosin yhtiöt toimivat hyvin. Uudet mittapuut on asetettava parhaiden esimerkkien mukaan, jotta omistajaohjaus ja talouden seuranta saadaan kautta linjan jämptisti hoidetuksi. 

Minusta on käytävä läpi koko kaupunkikonserni kriittisellä otteella: kuinka monia erillisiä yhtiöitä tarvitaan, voidaanko karsia turhia rakenteita, miten muodostetaan järkeviä ja tehokkaita kokonaisuuksia. Kovin kapeita tehtäviä varten ei pidä perustaa tai ylläpitää erillisorganisaatioita. Kuntayhtymistä on puhuttu hallintohimmeleinä, mutta kyllä yhtiöverkoista saadaan vielä hämmästyttävämpiä rakennelmia – ja pitkälti julkisuusperiaatetta kaventaen. Vastaiskun teemaksi käy: selvempi hallinto, paremmat palvelut! 

Kun yhtiöiden määrä ja tehtävät saadaan hallitummiksi, helpottuu myös valvonta. Yhtiöiden hallituksissa on purettava pahaksi päässyttä tehtävien kasautumista. Oikea periaate kunnon valvonnan järjestämiseksi olisi, että esimerkiksi kaupunginhallituksen jäsenillä olisi kullakin yksi konserniyhtiö valvontavastuullaan. Sama koskee soveltuvin osin virkamiesjohtoa. Selkeämpi vastuunjako ja päällekkäisten tehtävien intressiristiriitojen välttäminen tervehdyttää päätöksentekoa. 

Innoparkista ja Hämeen Matkailu Oy:stä on otettava opiksi. Korjaustoimia tarvitaan ripeästi kaikilla mainitsemillani toimintalinjoilla. 

Johannes Koskinen 

 

  

2 kommenttia artikkeliin “Yhtiöähkyä sulattelemaan”
  1. avatar Juhani Lemström sanoo:

    Yhtiöihin, liikelaitoksiin ja muihin toiminnallisiin ja taloudellisiin organisaatiomalleihin toivottavasti pystymme suhtautumaan ilman kovia intohimoja ja asenteita. Tehtävän selkeys, selvät pelisäännöt todellakin korostuvat kaikissa tapauksissa mitä vaativampi toimintaympäristömme on ja tässä suhteessa vaativuutta taitaa riittää? Raha julkisiin palveluihin on yhä tiukemmassa ja palvelujen tarve kasvussa.

    Hieman huolestuttaa yhtiöiden ja myös liikelaitosten osalta ajatus sälyttää yhä enemmän jopa operatiivisista toimista vastuutta omistaja-organisaatioille. Jääkö vastuu kuitenkin nimelliseksi pakostakin niin osaamisen kuin ajankäytön takia? Millaiseksi niissä oloissa muodostuu yhtiön tai liikelaitoksen johtamiskulttuuri, jos vielä rinnalle rakennetaan varmuuden vuoksi varmistava varjo-organisaatio? Onko johtaminen ja johdonkin vastuu siinä tapauksessa näennäistä?

    Nykyisten yhtiöiden ongelmiin pääsyy lienee omistajan epäselvät, ristiriitaiset odotukset yhtiöltään. Jos lähtökohta on epämääräinen, vaikkapa organisoitumisessa ja rekrytoinneissa helposti vielä lisätään epäonnistumisen todennäköisyyttä.

    Johdon valintaan ja johdon mahdollisuuksiin onnistua yhtiön johtamisessa tavoitteiden mukaan tulee panostaa riittävästi. Omistajien edustajien ja hallituksen päätöksenteon keskittyminen lähes pelkästään historiaan on suuri uhka mille tahansa organisaatiolle.

    Toivottavasti Hämeenlinnassa syntyisi myös mahdollisimman laaja yhteinen näkemys yritysten mahdollisuudesta olla rakentamassa entistä vahvempaa, asiakaslähtöistä ja kustannustehokasta paikallista palvelutarjontaa. Kilpailua reiluilla pelisäännöillä, jota minkään sidosryhmän ei tarvitse pelätä vaan saada uusi positiivinen mahdollisuus. Rohkenen näin kirjoittaa, vaikka juuri julkisen sektorin palvelutoiminnasta on vain käyttäjän ja maksajan kokemus sekä mielenkiinto. Yritysten välisistä strategisista, pitkäaikaisista toimittajasuhteista rajusta kilpailutuksesta huolimatta voisi olla tässäkin oppimista?

  2. avatar Leo Leppänen sanoo:

    Moro Johannes!

    Kaupunki on perustanut Etelärannan rakentamista varten yhtiön, jonka toimialana on maanjalostus. Kysymys on spukalatiivisesta liiketoiminnasta.

    Jos käy hyvin, rahaa tulee ikkunoista ja ovista. Toisessa ääripäässä on konkurssi, jolloin kaupungin yhtiölle apporttina annettavat arvokkaat maa-alueet menevät pankille.

    Fundeeraapa, kuuluuko tällainen hyvin spekulatiivinen ja aika riskipitoinen liiketoiminta kaupungin toimialaan kuntalain mukaan.

    Olisiko kenties turvallisinta kaavoittaa alue yhteistyökumppaneiden kanssa ja sen jälkeen myydä tontit sopivissa erissä niille? Näin menetellen riskit ovat vähäiset ja kaupungin kassaan tulot kertyvät etupainotteisesti ja takuuvarmasti.

    Kaupungin imago ei siedä yhtään kuprua lähivuosina.

Jätä kommentti

css.php