Varmuus on paras

Presidentinvaalissa näyttää kaikonneen perinteinen kansan viisaus siitä, että epävarmoina aikoina on turvattava varmaan ja luotettavaan vaihtoehtoon. Presidentin vallan viilaaminen ei ole vienyt ulkopolitiikan johtamista, ei puolustusvoimien ylipäällikön tehtäviä. Aiemmin Suomen kansa on osannut arvostaa kokemusta ja näkemystä valtion ja ulkopolitiikan johtotehtävistä tärkeää äänestyspäätöstä tehdessään. Nyt mediasirkus pyörii tykkäämisissä, enemmän mielikuvissa kuin osaamisessa. 

Epätietoisten suuri osuus gallupeissa kertoo kuitenkin vakavasta pohdinnasta. Valistuneet äänestäjät pohtivat tosissaan, kenen käsiin valtion ylin johto on viisasta ojentaa kuudeksi vuodeksi. 

Suomen tasavallan presidentiksi valituilla on poikkeuksetta ollut kokemusta pääministerin tai ulkoministerin tehtävistä tai vastaavista valtion ylimmän johdon vastuullisista tehtävistä. Poikkeuksena pidetyllä Martti Ahtisaarella oli takanaan paitsi ainutlaatuinen kansainvälinen ura YK-tehtävissä myös vuodet Suomen ulkopolitiikan korkeimpana virkamiehenä, ulkoministeriön valtiosihteerinä. 

Kun näitä kriteereitä sovelletaan tässä vaalissa, haaviin jää kolme ehdokasta puntaroitavaksi. Paavo Lipponen toimi kahdeksan vuotta pääministerinä ja neljä vuotta eduskunnan puhemiehenä ynnä vuosikymmeniä työkseen kansainvälisen ja kotimaisen politiikan parissa. Paavo Väyrysellä on ulkoministerivuosia sekä päätoimisen poliitikon kokemusta vaikka muille jakaa. Sauli Niinistö ei ole ollut pää- eikä ulkoministerinä, mutta pääministerin sijaisena ja puhemiehenä kyllä. Hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa kaikki kolme ovat istuneet vuosia ja harjoittaneet yhteistoimintaa presidentin kanssa ulkopolitiikan johtamisessa. 

Jos tästä lähtisi rakentamaan pätevyysvertailua virkanimitysmuistion tapaan, tulokseksi tulisi varmaankin järjestys Lipponen, Väyrynen, Niinistö. 

Presidentinvaalissa jokainen tekee omilla kriteereillään valintansa, emmekä voi mahtikäskyllä vaatia keskittymään olennaiseen. Mutta vaalitaistelun loppukirissä voimme keskittymällä itse valinnan avainkysymyksiin herättää uinuvaa kansaa. 

Tulevan presidentin on hallittava varmasti ulko- ja turvallisuuspolitiikka, pystyttävä rakentavaan yhteistyöhön maan hallituksen ja eduskunnan kanssa, toimittava aktiivisesti kansainvälisellä kentällä vientiponnisteluista kriisinhallintaan, huolehdittava hyvistä naapuruussuhteista ja pohjoismaisen yhteistyön syventämisestä. 

Vaikeina aikoina ei pidä ottaa huikentelevaisuuden riskiä vaan valita varmin Koiviston, Ahtisaaren, Halosen linjan jatkaja. Paavo Lipposeen päätyy järjellä ja tunteella – turvallisuuden tunteella. 

Johannes Koskinen 

 

Kommentti artikkeliin “Varmuus on paras”
  1. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Kaikella kunnioituksella Johannes!
    Lipposen juna meni jo.
    Kyse ei ole iästä, vaan asenteesta.
    Ketä kiinnostaa kehä kolmosen tällä puolen hänen usein toistamansa juttu Hesan dösästä, jossa joku oli huudellut ikäviä ruotsinkielisille?!
    Maailmas on isompia murheita pressan hoidettavaksi.
    Jos minut pakotettaisiin valitsemaan kahdesta ”vasuri”-Paavosta, se olisi sitten Arhinmäki, jolla on selkeä mielipide Natosta.
    Minua kun ei natota sitten yhtään.
    Riitta
    1/4:s hurri

Jätä kommentti

css.php