Hämeen terveydenhuolto remonttiin

Oli hämäläisten terveyspalveluille onneksi, että neljä vuosikymmentä sitten saatiin – viimeisten joukossa – oma Kanta-Hämeen keskussairaala pystyyn. Viime aikoina se on noussut otsikoihin negatiivisemmissa merkeissä, milloin hoitojonojen ja milloin toistuvien miljoonien eurojen alijäämien vuoksi. Terveyspalvelujen toimivuus puhuttaa myös perusterveydenhuollossa. Hoitoa saaneet ovat pääosin tyytyväisiä, mutta täyttämättömät lääkärien ja hammaslääkärien virat johtavat aukkoihin ja viiveisiin hoidon saannissa.

Terveydenhuolto on kriisiytymässä muuallakin kuin Hämeessä. Tyypillisesti sairaanhoitopiirien menokehitys on useita prosenttiyksikköjä vauhdikkaampaa kuin muussa kuntien palvelutuotannossa. Pitkällä aikavälillä koko terveydenhuollossa painopiste on siirtynyt terveyskeskuksista erikoissairaanhoitoon. Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd) kertoi täpötäydelle Hämeenlinnan demarituvalle Kokkolasta saman, mitä täälläkin on tapahtunut: sairaanhoitopiirille menee noin kaksi kolmannesta ja perusterveydenhuollolle kolmannes kaupungin terveyspalvelumenoista. Alkujaan suhde oli liki toisinpäin.

Kanta-Hämeessä erityistä huolta aiheuttaa lisäksi keskipakoisvoima: Sirkka-Liisa Anttila (kesk) uhkailee Forssan seudun pistävän sairaanhoitopiirijaon uusiksi. Riihimäkeä, Hausjärveä ja Loppea tuupitaan jättikuntaan Hyvinkään kanssa, joka on vaivihkaa rakentanut aluesairaalastaan lähes 200.000 asukkaan yhteistoiminta-alueen keskussairaalan. Kanta-Hämeen keskussairaalan väestöpohja on jo nykyisellään elinkelpoisuuden alarajoilla.

Kymmenen vuotta sitten Lipposen kakkoshallituksen kansallinen terveyshanke tuotti paljon projekteja terveyspalvelujen pelastamiseksi. Pysyviä tuloksia jäi esimerkiksi hoitotakuiden ja potilasjonojen purkamisen kautta sekä joidenkin laiminlyötyjen lohkojen kuten lasten ja nuorten psykiatrian lisäpanostuksina. Siinä tärkeimmässä ei kuitenkaan täysin onnistuttu: miten saadaan koko terveydenhuoltojärjestelmästämme irti paremmat ja yhdenvertaisemmat palvelut kansalaisille. Parhaiden käytäntöjen levittäminen koko maahan ei ole sujunut tarkoitetulla tavalla, ei myöskään tietojärjestelmien uusiminen tehokkaammiksi ja yhtenäisemmiksi.

Yksityistäminen ei ratkaisu

Merkittäviä viipaleita perusterveydenhuollosta on siirretty yksityisten firmojen hoitoon ostopalveluina. Usein näin on varsinkin syrjäseuduilla tapahtunut olosuhteiden pakosta: kun lääkärinvirkoja ei ole saatu täytettyä edes sijaisilla, keikkalääkäriyhtiöt ovat vyöryneet kovalla hinnalla terveysasemille. Laajimmillaan ulkoistaminen on iskenyt terveyskeskuspäivystyksiin, joista Suomessa noin 70 prosenttia on osin tai kokonaan yksityisten hoidossa.

Karjalan rajamailla Rääkkylän kunta on liikkunut laillisuuden rajamailla ulkoistamalla niin terveyskeskuksensa kuin lähes koko sosiaalitoimensa Attendolle. Virkavaltaa ja valvontaa hoitamaan palkataan joku sitten hetken sijaiseksi kunnan palvelukseen. Konsulit eivät näytä olevan hereillä.

Ruotsissa porvarihallituksen vauhdittamana on yksityistetty urakalla kokonaisia sairaaloita ja lääkäriasemia. Ahneiden ylikansallisten pääomasijoitusyhtiöiden omistamat ketjut kuskaavat konttikaupalla veronmaksajilta pakkoperittyjä voittoja ulkomaille. On verokikkailua, hoitotason laskua, skandaalia toisensa perään. Ruotsin tai Rääkkylän tie ei saa olla meidän tiemme.

Terveysasemien ja sairaaloiden työjärjestelyissä ja toimintatavoissa voi olla paljonkin opittavaa tehokkaimpien yksityisten (ja julkisten!) laitosten käytännöistä. Työyhteisöjen kehittämistä terveys- ja hoivapalveluissa on kehitettävä, ehkä jopa osuuskuntatyyppiset sisäiset tuottajaorganisaatiot voivat tulla kyseeseen. Mutta terveydenhuollon runko ja varmuus kansalaisten tarvitsemista hoidoista pitää pysyttää kuntien ja valtion käsissä.

Hoitosuunnitelma ripeästi

Me tarvitsemme koko Hämeen maakunnan kattavan terveydenhuollon suunnitelman, joka viitoittaa ratkaisun edellä sivuttuihin ongelmiin. Hämeen maakuntahallituksella on valmiudet käynnistää ripeästi sellaisen laatiminen yhdessä sairaanhoitopiirin ja kuntien kanssa. Vuoden mittaan linjataan valtakunnan tasolla sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuita, mikä tulee edellyttämään samantyyppistä valmistelua.

Pelastaaksemme perusterveydenhuollon toimintakyvyn ja keskussairaalatasoiset palvelut mahdollisimman laajasti oman maakunnan alueella emme voi jäädä odottamaan häntäpäähän niin kuin 1970-luvulla tapahtui. Viimeisille ei jää mitään jaettavaa.

Hämäläisten terveydenhuollon turvaamisen pitää lähteä asiakasnäkökulmasta: mikä on terveysasemaverkko, millaiselle väestöpohjalle erityyppiset palvelut rakennetaan, mitä palveluja tuodaan kotiin, mitkä haetaan kauempaa? Oikea hoidon porrastus voidaan rakentaa suunnitelmallisesti ja tehokkaasti. Osaksi työtä on jo tehty seutukunnittain, mutta koko maakunnan kattavasti päästään varmemmin tuloksiin.
Johannes Koskinen

3 kommenttia artikkeliin “Hämeen terveydenhuolto remonttiin”
  1. avatar riitta.nyqvist sanoo:

    Terve Johannes!
    ”Hämäläisen terveydenhuollon turvaamisen pitää lähteä asiakasnäkökulmasta:”
    Se on siinä tiivistettynä.
    Riitta

  2. avatar Leo Leppänen sanoo:

    Johannekselle

    Olen edelleen sitä mieltä, että neljä vuosikymmentä sitten oli paha virheinvestointi rakentaa keskussairaala Hämeenlinnaan. Näin asia oli erityisesti valtion näkökulmasta katsottuna. Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiri oli ja on edelleen väestömäärältään liian pieni.

    Lounais-Hämeen kuntien etu olisi ollut säilyttää Turku pääsuuntautumisvaihtoehtona keskussairaalatasoisissa palveluissa. Silloin Somero ja Urjala kuuluivat Lounais-Hämeeseen. Myöhemmin ne irtaantuivat talousalueesta. Somero suuntautui Turkuun ja Urjala Tampereelle.

    Forssan silloinen kaupunginjohtaja Jorma Laurila (sd.) oli diplomi-insinööri ja kova poika rakentamaan. Kun hänelle luvattiin keskussairaalan rakennustoimikunnan puheenjohtajuus, tällä ”ostettiin” melko pitkälle Lounais-Häme keskussairaalahankkeen taakse. Harmi.

    Olin Jorman kanssa hyvä ystävä. Olimme myös perhetuttuja. Hän myönsi vanhoilla päivillään virheensä.

  3. avatar Konsta Kupiainen sanoo:

    Ratkaisu on aivan yksikertainen. Perusterveydenhuolto ja sosiaalipalvelut kuntoon joka
    kunnassa. Siitä se lähtee.

Jätä kommentti

css.php