Vähän onnelliset

Ei vähä mitään. Suomi nousi kirkkaasti kakkoseksi, kun tehtiin maailman ensimmäinen kunnon onnellisuustutkimus. Mukana 155 maata, haastateltuina vähintään tuhat yli 15-vuotiasta kussakin. Mitattiin monia onnellisuuden osatekijöitä tasa-arvosta elinympäristöön ja mielenterveyteen.

Ykköseksi niukasti Suomen edelle nousi roligaanien luvattu maa Tanska. Kolmantena Norja, neljäntenä Alankomaat ja viidentenä Kanada. Kärkikymmenikköön mahtuivat lisäksi Sveitsi, Ruotsi, Uusi Seelanti, Australia ja Irlanti. Ei ole mikään sattuma, että samat maat – yleensä pohjoismaat – ovat kärjessä muissakin elämänlaatua mittaavissa tutkimuksissa.

Sattumaa ei ole myöskään se, että kärkimaita ovat rakentaneet pitkälti sosialidemokratian oikeudenmukaisuuden, kansanvallan ja mahdollisuuksien tasa-arvon aatteet. Koko kansan kouluttaminen, kattavat palvelut ja sosiaaliturva, tasaisempi tulonjako ja demokraattinen hallintotapa luovat hyvän elämän edellytyksiä.

Euroopan vaurain Luxemburg häviää reilusti köyhemmilleen pohjoisessa juuri eriarvoisuuden vuoksi. Vastaavasti Amerikan mantereella ”eurooppalaisempi” Kanada jättää muutoin rikkaamman USA:n onnellisuus- ja elämänlaatuvertailuissa selvästi jälkeensä.

Kyllähän meillä ja tanskalaisillakin riittää rutkasti tekemistä köyhyyden, syrjimisen, välinpitämättömyyden ja epäoikeudenmukaisuuksien poistamisessa. Mutta suunta yhteiskunnan kehittämisessä on ollut oikea ja työtä pitää tiivistää.

– – –

Talouden pohjan pettäminen tuo murheita. Esimerkiksi Islanti ja Kreikka ovat pudonneet sekä elintason että elämänlaadun arvioissa kymmeniä pykäliä alaspäin, kun rajusti velkaantunutta julkista taloutta koetetaan pelastaa tiukoilla säästöohjelmilla.

Koko Euroopan talous keikkuu edelleen veitsen terällä – finanssikriisin kestettyä jo vuosia. Viime vuonna euroalueen valtioiden yhteenlaskettu alijäämä supistui vuoden 2010 6.2 prosentista 4.1 prosenttiin, mutta ylittää silti vakavasti vakaussopimuksen salliman 3 prosentin vuosivelkaantumisen rajan.

Pahimmat vajeet olivat Irlannin 13.1 % ja Kreikan 9.1 % bruttokansantuotteesta. Lähes yhtä rajusti velkaantuivat Espanja (8.5%), Britannia (8.3%) ja Slovenia (6.4%). Isoista euromaista Espanjan ohella Italia, Ranska ja Saksa joutuvat kiristämään toimintaohjelmiaan liiallisen alijäämän saattamiseksi kohtuuajassa luvallisiin lukemiin. Ei tästä ilman kunnon talouskasvua selvitä.

Ainoastaan Suomen, Viron, Luxemburgin ja Ruotsin julkiset taloudet olivat säällisessä kunnossa.

14 EU-maata 27:stä ylittää perussopimusten mukaisen julkisen talouden velkakaton: 60 prosenttia BKT:sta. Julmia lukuja ovat Kreikan 165, Italian 120, Irlannin samoin kuin Portugalin 108 prosenttia velkaa. Suuret Saksa, Ranska ja Britanniakin riutuvat yli 80 prosentin velkatasoilla. Talouskasvu matelee Saksaa lukuun ottamatta nollan tuntumassa.

Jos Molli-Jori Malmstenin pennittömään uneksijaan on uskomista, onnen avaimet eivät kuitenkaan ole hukassa:

”Ei ole mulla markkoja taskussa, mutta siitä viis mä välitän. Ei rikkaus maan kai konsanaan voi näyttää meille tietä onnelaan!”

 

Johannes Koskinen

3 kommenttia artikkeliin “Vähän onnelliset”
  1. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    En oikein ymmärrä kirjoitustasi. Puolueessasi/puoleessani on henkilö:Ilkka Taipale, joka jo 10-15 vuotta sitten ennusti mihin eriarvoistuminen johtaa, karmeat esimerkit vuosi vuodelta tietyn ihmisryhmän pahoinvoinnista ovat konkretisoituneet jopa pahemmin kuin hän ennusti. Eihän meillä hyväosaisilla työssäkäyvillä ole mitään hätää. Eduskunnassa,jossa tuntuu vieraantuminen arkielämästä vain kasvavan ,koska kukaan ei ole tehnyt ”tavallisia töitä”.. Kannattaaisi muuten tutustua OECD:n viimeiseen raporttiin, mitä Suomessa täytysi tehdä, ja ottaa se vakavasti. 25 vuotta sitten OECD ennusti tänne syvää lamaa 3-5 vuoden sisällä-se toteutui karmeimmalla tavalla. Jäjet pelottavat.. Festina lente. Vai miten se oli.

  2. avatar Juhani Lemström sanoo:

    Pelkkä julkinen talous ei ole kansantalous.

    Siitä kuitenkin lienee yhteisymmärrys, että tarvitaan vahva talous turvaamaan siedettävään elämään tarvittavat palvelut? Äärimmäisen huolestuttavaa on kauppa- ja vaihtotaseen rakenteellisen vajeen vähäinen näkyminen poliittisten päätöksentekijöiden esityksissä. Köyhdymme kiihtyvää vauhtia. Tilannetta pahentaa huoltosuhteemme painuminen maailmanennätyksellisen huonoksi. En oikein usko, että olemme tähän down-shiftaamiseen valmiita. Mm. hoitomahdollisuuksien heikkenemisen mukanaan tuoma kasvava kärsimys ja kuolleisuus nykyisin hoidettaviin sairastumisiin. Olisiko vastuullista politiikkaa jo ruveta valmistelemaan suomalaisia kohtaamaan tämä down-shiftaus?

  3. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    Samaa mieltä. Julkinen(tehoton) talous ei tätä maata ”pyöritä”. Nykyhallitus,jos tosin ei edellinenkään, ei tunnu olevan kovin huolestunut vientiteollisuuden tilasta. Tukipaketit irtisanotuille ovat tärkeitä, mutta eivät ratkaise perusongelmaa. Hallitus ilmeisesti odottaa ihmettä.

Jätä kommentti

css.php