Vakauden kaipuuta taloudessa ja turvallisuudessa

Italian pääministeri Mario Monti yllätti viestillään Suomen vierailulla: Italiaa ei tarvitse tukea! Se on tietysti koko Euroopassa toiveena, mutta oliko Super-Mariolla jo liikaa superia, turbotoiveikkuutta tuossa näkemyksessä? Ensi kesänä olemme viisaampia.

Markkinoiden ja kansalaisten vakuuttaminen talouden kääntymisestä parempaan kuuluu kaikkien pääministerien, varsinkin kriisimaiden pääministerien jokapäiväisiin tehtäviin. Odotamme kiihkeästi varmoja merkkejä talouden ja työllisyyden kääntymisestä vahvaan kasvuun kautta Euroopan ja valtioiden velkaantumiskierteen katkeamisesta.

Montin näkemykselle löytyy sikäli perusteita, että Italialla on perusvaurautta, pääomaa ja mammonaa velkojen vastikkeeksi. Niin piti kyllä olla Espanjalla ja Irlannillakin… Kunnon veronkannolla ja verotuksen oikeudenmukaisella kohdentamisella Italian ongelmat ovat hoidettavissa. Se vaatii kuitenkin linjakasta poliittista johtoa ja uudistavaa parlamenttienemmistöä. Korruptoituneelle hallinnolle Berlusconista alkaen pitää näyttää pysyvästi ovea.

Vakautta ja vaihtoehtoja pohdittava Suomessakin

Pääministeri Jyrki Katainen (kok) vakuutti puolestaan suomalaisia siitä, että lisäleikkauksia ei meillä tarvita. Toiveikkuutta on varmaan tässäkin, mutta ei ollenkaan Montin kertaluokassa. Suomen talouden vahvuutta AAA-kerhossa on suitsutettu jo liikaakin. Pohja on kunnossa ja siitä on pidettävä huolta.

Yhteinen huolemme on saada Euroopan taloudelle kilpailukykyä ja kasvua. Sosialidemokraateille linja on selvä: on uskallettava panostaa osaamiseen, katkaista nuorisotyöttömyyttä, investoida välttämättömiin perusrakenteisiin. Sosiaalisempi Eurooppa ei synny pankkien ehdoilla vaan ihmisten työllä ja tahdolla.

Euroopan unionin ja euroalueen tulevaisuutta on pohdittava tosissaan. Ei ylhäältä annettuina federalistisina uskontunnustuksina tai euroeliitin vaihtoehdottomina julistuksina, vaan laajaan ja monipuoliseen selvitystyöhön ja demokraattiseen valmisteluun nojaten.

Keskustan Juha Sipilän euron tulevaisuus-startti on paikallaan. Olli Rehn ja Mauri Pekkarinen ovat tulleet kuin vastakkaisista klaaneista viime aikojen eurokannoissaan. Jokaisen poliittisen liikkeen pitää rakentaa oma reittinsä tulevaisuuden vaihtoehtojen kartalla.

Euroalueella on isompi demokratiavaje kuin itse EU:lla. Molempien paikkaamiseksi tarvitaan tasavertaista uudistusprosessia ja perussopimuksen tarkistamista. Normaali menettelytapa on hallitusten välinen konferenssi ja parlamenttien vahva osallistuminen.

Putin opastaa Natoa

Vakauden kaipuusta on kysymys siinäkin, kun Venäjän presidentti Vladimir Putin patisteli Nato-vetoista Afganistanin kriisinhallintaoperaatiota jatkamaan kaavailtua vuotta 2014 selvästi pitempään. Venäjän eteläisten rajaseutujen rauhattomuus ei muuten tokene.

Afganistanin omien puolustusvoimien ja poliisien koulutus pyörii kuumeisena, mutta onko niillä uskottavuutta jos hallinto koetaan suuressa osassa maata ongelmaksi eikä ratkaisuksi? Länsimailla ei ole ollut käsissään kuin huonoja vaihtoehtoja eikä demokratiaa ehkä pystytä juurruttamaan pikakoulutuksella tai suurella rahalla.

Kokonaan poissuljettu ei ole sellainenkaan tulevaisuuden kuva kuin että Karzain hallinto Kabulissa kokee Saigonin nukkehallituksen kohtalon neljä vuosikymmentä myöhemmin.

Putinin on syytä huolehtia rauhasta ja turvallisuudesta myös tänään. Syyrian kansanmurha ja sisällissota kärjistyy viikko viikolta Venäjän estäessä vedollaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöksentekoa.

Jätä kommentti

css.php