Sivistyksestä ja kulttuurista huolehdittava taloustalkoissakin

Sivistys on paljon enemmän kuin tieto, taito ja koulutus yhteensä. Yhteiskunnan todellista sivistystasoa ei mittaa kulutus- eikä koulutustaso, vaan demokratian tila, vähäosaisten kohtelu, mielipiteen vapaus ja inhimillisyys, erilaisuuden sietäminen. Tästä me kaikki olemme osaltamme vastuussa.

Myös kunnalla on tärkeä rooli siinä, millainen sivistyksellinen ilmapiiri vallitsee. Peruskoulumme on hieno menestystarina, mutta senkin pitää kehittyä. Koulutuksen kautta ihminen kasvaa itsenäiseksi ja täysivaltaiseksi yhteisön jäseneksi, aktiiviseksi kansalaiseksi. Koulutuksessa pitäisi nykyistä paremmin kannustaa oppilaita kriittiseen ja itsenäiseen ajatteluun, antaa välineitä selviytyä tavallisen arjen ja työelämän lisäksi myös virtuaalitodellisuuksissa ja erilaisissa kulttuureissa, jotka väistämättä tulevat monella tavalla lähemmäksi meitä kaikkia. Sisältöjen lisäksi meidän pitää kouluissamme, myös Hämeenlinnassa, kiinnittää huomiota koulurauhaan.

Kirjastolain mukaan jokaisessa Suomen kunnassa täytyy olla tietyt normit täyttävä kirjasto. Kaiken kerskakulutuksen keskellä on hyvä arvostaa myös kirjastolaitosta ja sitä, että kirjastot ovat pitäneet laajan joukon suomalaisia tiedon ja sivistyksen lähteillä ja ovat kaiken lisäksi hyvin kehittyneet tiedontarpeiden ja uusien tiedonlähteiden välittäjinä. Kirjastolaitokseen kohdistuu nyt kovia paineita, ei vähiten taloudellisesti, mutta kirjastojen alasajo tai näivettäminen on virhe, johon meillä ei ole varaa.

Ihminen ei elä yksin leivästä. Siksi kunnissa tulee huolehtia hengen ravinnosta eli kulttuurista. Yhdistyksillä on tässä tärkeä rooli ja onneksemme elämme alueella, jossa on poikkeuksellisen paljon ja upeata kulttuurialan yhdistystoimintaa; musiikkia, teatteria, tanssia ja taiteita.

Gallupkyselyissä herkästi vastataan, että kulttuurista ja liikunnasta on ensimmäiseksi leikattava säästötalkoissa. Minusta näilläkin lohkoilla on tärkeitä peruspalveluita hoidettavana eikä summittaisiin supistustoimiin pidä lähteä.

 

4 kommenttia artikkeliin “Sivistyksestä ja kulttuurista huolehdittava taloustalkoissakin”
  1. avatar Leo Leppänen sanoo:

    Huomenta Johannes (sd.)

    Ilmeisesti valmistaudut leikkaamaan kulttuurista paljonkin fyrkkaa, koska kirjoituksesi otsikkoon on riittänyt kulttuuri-sanaan vain yksi uu.

    Armeijassa kurssijuhlaan sotilasfarssin ja päiväkodin äitienpäiväjuhlaan lasten näytelmän kirjoittanut sekä rumpuja nuoruudessaan tanssiorkesterissa ympäri maata paukutellut kulttuuriehdokas:

    257 (sit.)

    • Hei Leksa ja kiitos oikoluvusta.!
      Meillähän riittää kulttuuriehdokkaita ja sivistystä arvostavia. Itselläni jäi sotilasfarssi kirjoittamatta – aineksia kyllä olisi kertynyt, kun tarkistin kokelasaikana tuhansia ilmoituksia ojennuksista ja kurinpitorangaistuksista.
      Tansseissa rummut kaukaa kiertänyt ehdokas:
      246 (sd)

      • avatar Leo Leppänen sanoo:

        Hyvä Johannes, muutama ystävällinen kommentti vastauksesi johdosta:

        Heitin koepallon. Ilmeisesti luet päivittäin blogisi kommentit, mutta vastailet niihin hyvin säästeliäästi. No, poikkeuksena tietysti kuntavaalien alusajat.

        Eikö kansanedustajilla ole vieläkään oikolukijoita omasta takaa? On siis vain tekstien kirjoittajat? Olisiko aika yhdistää nämä tehtävät?

        Oikolukijana tulkitsen vastauksesi niin, että et ole kultuuriehdokas. Itse en viitsinyt armeijassa korjautella alokkaiden asentoja, joten minulle jäi aikaa mukaville kulttuuriharrastuksille (ja naisille).

        Rummut on orkesterin sielu, jonka ääniin muut soittimet tarraavat ja niistä lähtevät sävelet sovitetaan. Hyvät tanssijat eivät kierrä rumpuja kaukaa.

  2. avatar riitta nyqvist sanoo:

    Moro Lexa!
    Pieni tarkennus Jossun tanssitaitoon liittyen.
    Ystäväpiiriini kuuluu monenikäisiä naisia, jotka käyvät aktiivisesti mm. lavatansseissa motiivina ainoastaan tehokas, viihdyttävä liikuntamuoto.
    Osa heistä on liikkeellä aviopuolison luvan kanssa.
    Ovatpa harmitelleet minullekin,
    kun parkettien partaveitsi, herrasmies Johannes Koskinen löysi Liisan
    ja näin yksi parhaista tanssittajista siirtyi perhe-piirileikin pariin.
    Luulenpa, että Johanneksen polkkaankin taipuva askel on äiti-Hiljan geeneistä periytynyt.
    Riitta
    Ps. Sen minä tiedän Lexa ettet ole itse tanssimiehiä, en tunne yhtään rumpalia,
    joka ko. liikuntamuotoon olisi sortunut.

Jätä kommentti

css.php