Sote selvemmille vesille

Pääministeri Jyrki Katainen nimesi hallituspuolueiden eduskuntaryhmien puheenjohtajista ja kahdeksasta ministeristä koostuvan päällystakin ennestäänkin runsaalle kuntauudistuksen sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenneuudistuksen työryhmäverkolle. Sote-puolella parikymmentä selvityshenkilöä teki ensin ehdotuksen 34 sote-alueen mallista, muutama päivä myöhemmin hallituksen neuvotteluista tuli viesti reilusta 20:stä sote-alueesta – joita valmistelemaan nimettiin 35 hengen asiantuntijaryhmä! Kun työryhmän koko näyttää olevan kääntäen verrannollinen esitettävien alueiden määrään, esittääkö 14 poliitikon päällystakkiryhmä noin 40 alueen vaihtoehtoa?

On korkea aika luotsata kuntalaisten ydinpalveluja koskevat uudistushankkeet selvemmille vesille, jotta ei synny sutta ja sekundaa.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisessa on välttämätöntä nostaa etusijalle tärkein tavoite.  Ihmisten arkiset palvelut terveyskeskuksissa, sairaaloissa, vanhusten hoivassa ja muussa sosiaali- ja terveydenhuollossa pitää saada paremmalle tolalle. Ne on rakennettava tehokkaammiksi ja turvallisemmiksi. Kaikilla kansalaisilla on yhdenvertaiset perusoikeudet valtion ja kuntien yhdessä toteutettaviksi – jo perustuslainkin nojalla.

Nykyjärjestelmässä erikoissairaanhoidossa koko sairaanhoitopiirin asukkailla on yhdenvertainen pääsy keskussairaalan palveluihin. Toisaalta kuntayhtymässä alueen kaikille osille on pyritty rakentamaan myös tasavertaiset vaikutusmahdollisuudet. Sairaaloiden ja vaativamman sairaanhoidon pyörittäminen ns. vastuukuntamallilla – niin kuin nyt näyttää tavoitteena olevan – johtaisi herkästi erilaisiin kynnyksiin hoitoonpääsyssä ja eriarvoisiin vaikutusmahdollisuuksiin kuntien välillä. Vastuukuntamallia on äärimmäisen vaikea sovittaa yhteen perustuslain turvaamien yhdenvertaisten perusoikeuksien sekä kuntalaisten itsehallinnon kanssa.

Törmäyskohtia on useampia. Voidaanko vastuukunnan sisälle rakentaa sellainen päätöksentekokoneisto, että muiden kuntien asukkailla on yhtäläinen mahdollisuus vaikuttaa heidän sosiaali- ja terveyspalvelujensa järjestämiseen kuin isäntäkunnan asukkailla? Onko lainsäätäjällä lupa kuntalaisten itsehallintoa loukkaamatta määrätä, että esimerkiksi 50.000 asukkaan kunta ottaa vastuulleen 200.000 ihmisen sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen kaikkine työnantaja- ynnä talousvastuineen? Missä määrin tavallisella lailla on mahdollista sanella kunnille eritasoisia toimivaltuuksia?

Kuntayhtymiä koskevaa lainsäädäntöä on varmasti syytä muuttaa joustavammaksi ja hakea suoraviivaisempaa valta- ja vastuurakennetta peruskunnista yhtymien päätöksentekoon. Mutta kuntayhtymiä tai vastaavia kuntien yhteistyöorganisaatioita laajemman väestöpohjan palvelujen järjestämiseksi ei sinänsä kannata nuijia maanrakoon. Ne saadaan toimiviksi helpommin kuin kovin keinotekoiset tai alueeltaan epäyhtenäiset vastuukuntamallit.

Sote-alueista voisi hyvinkin säätää oman erityislainsäädäntönsä, jossa toteutuisi mahdollisimman pitkälle peruskunnan ja kuntien yhteenliittymän ykseys integroitavia sosiaali- ja terveyspalveluja järjestettäessä. Ajatusmallia kannattaa hakea vaikkapa rakennusalan työyhteenliittymistä. Suurissa rakennushankkeissa rakennusyhtiöt muodostavat riittävän henkilökunnan, osaamisen ja resurssien kokoamiseksi työyhteenliittymän, jonka vastuut jakautuvat kumppanien osuuksien mukaisesti. Riittävän kokoiset peruskunnat ja sote-alueet voisivat samaan tapaan pyörittää keskussairaalatason palveluja.

Hämeessä on tehty maakunnallista terveydenhuollon kehittämissuunnitelmaa. Yksi kaavailluista sote-järjestämismalleista on edellä kuvatun kaltainen. Toinen innovatiivinen malli kokoaisi liki 200.000 asukkaan sosiaali- ja terveyspalvelut yhteiselle organisaatiolle, mutta toiminnallinen ohjaus hajautettaisiin kolmelle tuotantoalueelle (luontaiset Hämeenlinnan, Forssan ja Riihimäen seudut).

Sen sijaan sellainen ylhäältä annettu malli, jossa Hämeenlinnan määrättäisiin vastuuseen sekä keskussairaalasta että Ypäjän, Forssan ja Hausjärven sote-palveluista, ei käy.

Jatkovalmistelussa on syytä palata peruskysymyksiin siitä, miten todella saadaan lääkäripalvelut toimivammiksi ja tasa-arvoisiksi ja sosiaali- ja terveyspalvelut vahvemmin integroitua toisiinsa sekä paikallisesti että maakunnan tasolla.

5 kommenttia artikkeliin “Sote selvemmille vesille”
  1. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Moro Johannes!
    Hae Hämeenlinnan kaupunginjohtajaksi, niin pääset kuivin jaloin politiikasta!
    Terveisin Hessu K.

  2. avatar Erkki Strömberg sanoo:

    Hyvä Johannes!
    Yhdyn ja kannatan Heikin esitystä jotta hakisit kaupunginjohtajaksemme. Sinussa on vielä toivoa pelastaa paikalliset demarit suosta johon ovat itse itsensä saattaneet Hanuripartion soittaessa tahtia kuin vappumarssilla ikään!
    Menkööt rapakon taa huonommat me täällä tarvitaan pareet!

  3. avatar Beobachter sanoo:

    Kansalaista ensi sijassa kiinnostaa julkisen terveyden- ja sairaanhoidon palvelujen saatavuus ja hyvätasoisena kiristyvässä taloustilanteessa säilyminen. Tärkeintä on , saako ensihoidon vaivaansa terveyskeskusessa jonottamatta ja vaivan niin vaatiessa erikoissairaanhoidon viivytyksettä. Kannattaisiko Sote-uudistuksessa siis keskittyä terveyden- ja erikoissairaanhoidon järjestämiseen ja jättää sosiaaliasiat ”myöhempien aikojen pyhien kysymykseksi”. Kannattasiko siis terveydenhoito- ja sosiaaliasiat erottaa toisistaan. Maallikolle on muodostunut käsitys, että on otettu liian iso kakku purtavaksi ja myös siksi asia on puuroutunut. Koko projektille voisi siis uuden nimen Tesa = Terveyden- ja sairaanhoidon uudistus. Ja toisena asiana, terveyden- ja sairaanhoidon uudistus pitäisi kokonaan erottaa kuntauudistuksesta, joka ei etene, kun reviirejään puolustavat kuntapoliitikot ja kuntajohtajat vastustavat. Ylikehittynyt sosiaalisektori ”hyvinvointiyhteskunnassamme” joutaisi hieman kutistua ja tulla sillä tavalla uudistetuksi.

    • avatar Johannes Koskinen sanoo:

      Kyllähän sosiaali- ja terveyspalveluiden kokonaisuudistus on iso kakku sulatettavaksi, mutta niiden yhteennivominen on tulevaisuuden ratkaisuna välttämätön. Uskon, että Orpon-Backmanin työryhmästä kehkeytyy riittävän realistinen linja toteutettavaksi.
      Mutta tärkeintä on juuri viittaamiesi terveyskeskusten ja sairaaloiden palvelujen ripeyttäminen ja parantaminen. Rakenneuudistus voi sitä avittaa ja samalla kohentaa asiakkaiden yhdenvertaisuutta, joka on pahasti päässyt repsahtamaan erityisesti perustason lääkäripulaan ja aukkoihin palvelujen saatavuudessa.

  4. avatar Erkki Strömberg sanoo:

    Suureksi murheekseni kuulin vappuna ettet olekaan kuuluisassa ”seitsemän veljeksen” häppeningissä. Kyllä Hämeenlinna tarvitsisi Sinunlaisiasi selkärankaisia hanuripartiota paimentamaan mutta nyt sitten mennään ”Limperien” kanssa pitkin yötä ja vanhainkodin käytäviä!

Jätä kommentti

css.php