Saksasta opittavaa, vaan ei kopioitavaa

Saksan malli on putkahdellut  esiin tasaisin väliajoin, kun keskustellaan Suomen työllisyystilanteen  kohentamisesta. Tämän vuoden toukokuussa Saksan työttömyysaste oli 5,3 %. Malli voikin äkkiseltään kuulostaa houkuttelevalta oikotieltä onneen myös kotimaisen työttömyyden suitsimisessa. Alhainen työttömyysaste on aina tavoittelemisen arvoista, mutta Saksan mallilla on kääntöpuolensa.

Keskeinen osa mallia ovat noin vuosikymmen sitten sosialidemokraattisen liittokansleri Gerhard Schröderin aikana aloitetut Hartz-reformit, joiden tavoitteena oli työnteon kannustinten lisääminen ja työttömien lisääntynyt aktivointi. Tärkeitä kohtia uudistuksissa olivat muun muassa ansiosidonnaisen työttömyysturvan lyhentäminen yhteen vuoteen ja niin sanotun työttömyysturva II:n lanseeraaminen. Nuo muutokset tehtiin Saksan työttömyyden oltua pitkään kymmenen prosentin pahemmalla puolella.

Ansiosidonnaisen työttömyysturvavuoden jälkeen työttömille myönnetään harkinnanvaraisesti työttömyysturva II:ta eli tasasuuruista työttömyyskorvausta, joka tänä vuonna on 382 euroa kuukaudessa. Työttömyysturva II:n kylkeen luotiin myös uusia työn tekemisen muotoja kuten ”minityöpaikat” – palkka vuonna 2013 maksimissaan 450 euroa/kk – ja ”euro tunnissa -työpaikat”. Työntekijä ei joudu maksamaan näistä työpaikoista veroja tai sosiaaliturvamaksuja, mutta samalla on lisätty työttömän velvoitetta ottaa vastaan näinkin pienipalkkaista työtä.

Vahva teollisuus työllisyysihmeen pohjana

Hartz-reformien ansioksi on haluttu laskea esimerkiksi se, että Saksa selvisi likipitäen kuivin jaloin vuonna 2008 alkaneen talouskriisin vaikutuksista. Puhuttiin jopa Saksan työllisyysihmeestä. Toisenlaisiakin äänenpainoja on kuitenkin alkanut kuulua, ja tuoreimmissa katsauksissa todetaan, että Saksan vahvaa työllisyyskehitystä on vaikea laskea yksittäisten säästötoimien vaan pikemminkin vahvan teknologisen kehityksen ansioksi.

Maltillisia palkkaratkaisuja on pidetty parempana selittäjänä, mutta tälle kehitykselle ominaista on ollut sopimusjärjestelmän heikennykset. Saksan Keskusammattiliiton työmarkkinajohtaja totesikin taannoin suorasukaisesti, että jos Suomi haluaa luoda sosiaalisia ongelmia, niin kopioikaa Saksan mallia.

Hyvät työllisyysluvut ja menestys eurokriisin myllerryksestä huolimatta ovat vain häivähdys totuutta. Saksan mallissa lyhyt tikku on jäänyt niille miljoonille ihmisille, jotka ovat nyt pienipalkkaisissa ja täysin epätyypillisissä työsuhteissa. On syytä panna merkille myös se, että työllisyyden vahvistuminen on ollut osa-aikaisen, ei kokoaikaisen työllisyyden kasvua, ja että etenkin naisten on ollut vaikea saada kokoaikaista työtä.

Köyhyyden ja tuloerojen kasvu

Erittäin huolestuttava piirre Saksan työmarkkinoilla on, että uuden tyyppiset marginaalityöt eivät ole auttaneet niissä työskenteleviä pääsemään takaisin vahvempiin ja vakinaisempiin työsuhteisiin. Matalapalkka-alat eivät ole toimineet ponnahduslautana, vaan niistä on päinvastoin tullut ansa, jossa ihminen ei ensinnäkään pysty elämään palkallaan ja josta hänen toiseksi on hyvin vaikea pyristellä irti.

Häviäjä on ollut myös itse Saksan valtio, joka joutuu maksamaan koko ajan sosiaalitukea riittämättömillä palkoilla sinnitteleville. Yksi mallin selvimmistä seurauksista on ollut uusi työssäkäyvien köyhälistön syntyminen ja tuloerojen kasvu. Tavallisen palkansaajan näkökulmasta uudistukset ovat tarkoittaneet ennen kaikkea moninaisen epävarmuuden lisääntymistä ja sitä, että työstä maksettava palkka ei enää tarjoa turvaa työntekijälle ja hänen perheelleen.

Työministeri Lauri Ihalainen on hyvästä syystä kyseenalaistanut ajatuksen, että Saksan mallista olisi jonkinlaiseksi ohjenuoraksi Suomen työllisyysponnisteluissa. Hän on korostanut, että työstä on
saatava kunnollinen ansio ja kysynyt, että emme kai me pyri sellaiseen yhteiskuntaan, jossa on työssäkäyvien köyhyyttä ja jossa ihminen ei ylimalkaan voi tulla palkallaan toimeen.

Minimipalkka punamustan hallituksen työlistalle?

Liittokansleri Angela Merkel kristillisdemokraatteineen voitti jo toiset vaalit peräkkäin hallituskumppaniensa kustannuksella. Nyt vapaat demokraatit putosivat kokonaan Saksan liittopäiviltä ja edelliskerralla koalitiohallituksessa ollut SPD kärsi murskatappion. Demarien alamäkeä vauhdittivat silloin Schröderin paketin kielteiset seuraamukset.

Tällä kertaa sosialidemokraatit haluavat paikata vanhoja virheitä. Suuren punamustan koalition ehdoksi on pantu työntekijöiden asemaa kohentavat uudistukset, mm. työehtosopimuksia täydentävän lakisääteisen minimipalkan säätäminen 8,5 euron tuntipalkan tasolle. Saksan hallituspolitiikan väri vaihtuu, vaikka Merkel jatkaakin kipparina.

 

7 kommenttia artikkeliin “Saksasta opittavaa, vaan ei kopioitavaa”
  1. avatar Beobachter sanoo:

    Saksasta todella on opittavaa, ehkä jotain kopioitavaakin. Ensimmäinen havainto, jonka Saksassa vähänkin liikkuva huomaa, että lähes kaikki tavanomainen, mihin kansalainen rahaansa käyttää, on siellä halvempaa. Elintarvikkeet kauttaaltaan kahviloiden kahvikupista alkaen ovat edullisempia ja mikä ihmeellisintä asunnot, jopa pääkaupungissa Berliinisssä ovat edullisempia kuin meidän pääkaupunkiseudulla, puhumattakaan Helsingistä. Kuinka ihmeessä meidän Suomestamme onki onnistuttu tekemään yksi Euroopan kalleimmista maista. Yksi ansio tästä lankeaa hyvin rasvatulle, eräälle maailman kehittyneimmistä ay-liikkeelle, toinen ansio keskittyneelle kaupalle. Palkkoja ja hintoja tasatahtiin ylös vedättämällä kaikesta on tehty kallista ja samalla perinteisen vientiteollisuuden (metsä, metalli, tekonogia, metallurgia) ulkoisesta hintakilpailukyvystä on paljon menetetty. Tottakai Saksassa menestyksen perusta on teknisesti kehittynyt vientiteollisuus, siinä dominoivana Pkw- eli henkilöautoteollisuus, jolle v1990 jälkeinen Itä-Euroopan vapautuminen ja Venäjän ja Kiinan nousu merkitsi todella isojen uusien markkinoiden avautumista. Samaan aikaan, kun ala USA’ssa öljyn hinnan kallistuttua kävi läpi syvälle käypää murrosta ja jopa maailman suurin valmistaja GM ajautui suoritustilaan, Saksan VAG, BMW, DB toivat markkinoille entistä pienikulutuksisimpia, suorituskykysimpiä ja kestävämpiä malleja kehittyvien maiden (Kiina, Venäjä, Intia, Brasilia) markkinoille. Mutta elinkeinojen, siinä etenkin vientiteollisuuden (mm autoteollisuuden) kilpailukyky tärkeänä silmämääränä oli työelämän uudistuksissa, jotka Saksassa aloitettiin liittokansleri Gerhard Schröderin aikana, mutta joita määrätietoisesti jatkettiin ja voimistettiin Angela Merkelin aikana. Saksassa nähtiin, kuten nähtiin Suomessa 1990-luvun 2.puoliskolla Lipponen I’n aikana, että talouden tervehtymisen välttämätön edellytytys on vientisektorin kilpailukyvyn turvaaminen, hyvin maltilliset palkankorotukset, matala inflaatio, mikä edesauttaa palkkojen reaalisen ostovoiman säilymistä. Ymmärrettiin, että kilpailukyvyn ollessa kunnossa syntyvät edelltykset lähes täystyöllisyyteen, jolloin veropohja saadaan leveämmäksi, mikä luo pohjan julkisen talouden tervehtymiselle ja velkaantumisen pienentämiselle ja lopulta velanoton pysäyttämiseklle. Schröderin Saksalla oli takanaan erittäin kalliiksi tullut ja ison osan myös Saksan velkaantumista aiheuttanut uudelleenyhdistyminen (Wiedervereiniging), maan itäisten osavaltioiden vauraaseen länsiosaan integroiminen, jonka hintaa Saksa edelleenkin maksaa. Aikanaan Suomessa Lipponen I’llä oli takanaan 80-luvun virheiden johdosta itse aiheutettu syvä lama, josta selviämisen ensimmäinen toimenpide (jo Aho+Viinasen aikana) kilpailukyvyn palauttamiseksi oli FIM’n devalvointi + kellutus, yhteisvaikutukseltaan noin 30%. Silloin valuutta jousti, mutta kun se ei tänään enää jousta, kustannusten tulsi nyt joustaa. Mutta mennäksemme tähän päivään, mitä voisimme oppia Sakasta. Isoja lukuja tarkasteltaessa huomio kiintyy muutamaan asiaan. Suomessa julkinen sektori on kasvanut erittäin nopeasti, aivan liikaa, kasvanut vielä kriisivuosien 2008…2009 jälkeen viimeiset 5..6 vuotta ikäänkuin mitään lamaa koskaan ei missään olisi ollut. Kymmenen viimeisen vuoden aikana 2003….2013 valtionbudjetti on kasvanut 35,8 Mrd€’sta 54,6 Mrd€’oon keskimääräinen vuosikasvun ollessa 4,3%. Se on erittäin paljon, kun samana 10v aikana Suomen BKT on kasvanut vain 2,7%. ja viimeisen viiden vuoden aikana tuskin lainkaan. Meillä julkiset menot ovat tai ainakin ovat viime vuosina olleet muusta taloudesta riippumaton velanottoon perustuva kasvuautomaatti, jossa julkiset, varsinkin valtion palkat ovat muodostuneet valtakunnan palkkajohtajiksi. Tästä HäSa’n taloustoimittaja Juutilainen kirjoitti eilen ja samaa aihetta kommentoin itse tämän lehden keskustelupalstalla. Kun valtionbudjetti meillä edustaa noin 29% BKT’sta, sama prosenttiluku Saksassa on vain noin 11%. Huolestuttavinta meillä on, että vain kovin vähän konkreettista teollisuuden ulkoisen kilpailukyvyn palauttamiseksi on tapahtumassa ja yhteiskunta (valtio+kunnat) edelleen velkaantuvat vaarallista 7…9Mrd€/a vauhtia. Siksi oppia todella pitäisi ottaa Saksasta, kuinka kaikkia kustannuksia alennetaan, työllisyyttä keinoja kaihtamatta parannetaan ja siten veropohjaa leventämällä luodaan edellytyksiä talouden tervehtymiselle.

  2. avatar Beobachter sanoo:

    Kirjoitusvirheen korjaus edelliseen juttuun. Korjattu lause kuuluu:
    ”Kymmenen viimeisen vuoden aikana 2003….2013 valtionbudjetti on kasvanut 35,8 Mrd€’sta 54,6 Mrd€’oon keskimääräinen vuosikasvun ollessa 4,3%. Se on erittäin paljon, kun samana 10v aikana Suomen BKT on kasvanut keskimäärin vain 2,7% vuodessa. ja viimeisen viiden vuoden aikana tuskin lainkaan”

  3. avatar beobachter sanoo:

    Huomaan, että kansanedustaja on joko liian kiireinen tai sitten ylimielinen, kun hän ei vaivaudu keskustelemaan aloittamastaan aiheesta ”Saksasta opittavaa etc..”, jota ylempänä olen kommentoinut. Aikaa omasta kommentistani on kulunut vajaa 4kk. Itse ajattelisin, että jos kansalainen jostakin aiheesta blogiin kirjoittamalla avaa keskustelun, mielelläni hänen nähtäisiin jatkavan keskustelua ainakin parin puheenvuoron verran silloin, jos joku lukijoista lukee avaukseni ja kommentoi sitä asiallisella tavalla. Mitä Saksasta opiksi ottamiseen tulee, aihe on Suomessa edelleen mitä ajankohtaisin erityisesti, mitä tulee työmarkkinoiden uudistamiseen.

  4. avatar Tapani Silvo sanoo:

    Onhan se aikojen kuluessa jo todettu, niin Johannes Koskiselle kuin Sirpa Pietikäiselle, on aivan turha esittää jatkokysymyksiä!
    Nämä kaksi henkilöä haluavat vain kertoa, että ”näin on”…
    Vielä ikävystyttävämpiä ovat luottamustehtäviin valitut poliitikot, jotka eivät touhuistaan kerro mitään.
    Heräävät sitten kuin ”talviunestaan”, sopivasti juuri kun on aika aloittaa vaalikamppanja.
    En viitsi mainita ketään nimeltä, mutta näitä poliitikkoja istuu yllin kyllin Hämeenlinnan kaupungin-valtuustossa.
    Silvo

  5. avatar nimimerkki sanoo:

    Pietikäinen ja koskinen jakavat suurta viisauttaan meille maan matosille ja olkaamme tyytyväisiä näihin hiljaisina ja nöyrinä. Äänestyslaarilla mietin kyllä hetkisen käyttäytymistäni heidän kohdallaan.

  6. avatar Johannes Koskinen sanoo:

    Kiitos kommenteista ja pahoittelut laiminlyönneistä.
    On hyvä, että Hämeen Sanomien bogikommenteista tulee tieto sähköpostiin. Minulle tulee päivittäin kymmeniä, pahimmoillaan toistasataa viestejä. Ja niinpä välillä kun heti ei ehdi reagoida, vastausta kaipaava asia hautautuu datakasaan.
    Beobachterin olivat tosiaan tarkkaan havainnointiin perustuvia. En lähde nyt todistelemaan Saksan talouden poikkeuksellisia vahvuuksia autoteollisuuden lisäksi monilla teknologian avainaloilla. Oleellista on miettiä, minkä takia niin rajuista työmarkkinatoimista on ollut mahdollista sopia. Saksan talousihmeen mahdollistaneet myötämääräämis- ja hallintoedustukset yrityksissä ja kahden totaalisesti eriytyneen talouden yhteennivominen Saksan yhdistymisessä loivat perusedellytykset. Uusien itäisten osavaltioiden pitkään jatkunut alempi palkkataso on luonut tilanteen, jossa yhden maan sisällä on voitu käyttää ”halpatyövoiman” etuja.
    Ajankohtainen huomio on sekin, että viennin vahvuutensa turvin Saksa on ilman negatiivisia reaktioita voinut valtiona velkaantua puolitoistakertaisesti Suomeen verrattuna. Saksan ohella pienyritysvaltaisemman Itävallan taloudesta kannattaa ottaa oppia.

  7. avatar Beobachter sanoo:

    Kiitos kommenteista, ei syytä pahoitella, kiire oikeasti ymmärretään. Kansanedustajan avauksessa on ansiokas yhteenveto Saksan SPD’n Schröderin aloittamista, Merkelin voimistamista uudistuksista, joilla Saksan työllisyys ja talous käännettiin kasvuun ja velkaantuminen laskuun. Ne vaikuttivat vähintään yhtä paljon kuin teollisuuden hyvät tuotteet. Nyt muun muassa näitä ja hyvin samankaltaisia uudistuksia kaivattaisiin todenteolla meillä, taloudeltaan kutistuvassa ja velkaantuvassa Suomessa, Siksi avaajan ansiokkaan kirjoituksen heti ensimmäisessä kappaleessaan totemamat vähättelyt ”malli voikin äkkiseltään kuulostaa houkuttelevalta oikotieltä onneen” ja ”mutta Saksan mallilla on kääntöpuolensa” ovat täysin tarpeettomia. Mitä ovat vaihtoehdot Nyky-Suomessa. Miksei meidän SDP johtavana vasemmistopuolueena ota yhteiskunnan kokonaisetua, talouden elpymistä ja velanoton lopettamista Schröderin lailla tärkeimmäksi silmämääräksi sen sijaan, että kouristuksenomaisesti tarraudutaan ”hyvinvointiyhteiksunnan” säilyttämiseen syömävelkaa ottamalla. Kysymys kuuluukin, kumpiko on tärkeämpi, maan talouden kokonaisetu vai puolueen etu ja kannatus. Kuten sanottu, avaajan kirjoitus on ansiokas pääpiirteittäittäinen kuvaus ”Hartz”-uudistuksista, mutta sama uudistusten ”kääntöpuolien”esittely jatkuu seuraavissa kappaleissa. Onko siis ymmärrettävä niin, että haittoja on niin paljon, ettei mallia kannata ottaa, vaan jatkukoon jäykät yleissitovuuden ja ylivahvan ay-liikkeen dominoimat työmarkkinat Suomessa. No, kiitos kansanedustajalle hyvästä mielipiteenvaihdosta. Jääkäämme omissa yhteisöissämme kehittelemään asioita yhteisen edun parhaaksi.

Jätä kommentti

css.php