EU:sta ei liittovaltiota – eikä euroalueesta!

EU:n komission varapuheenjohtaja Viviane Reding puhui parisen viikkoa sitten Cambridgessa vakuuttaakseen brittejä unionissa pysymisen järkevyydestä. Hän pelotteli investointien ja työpaikkojen karkaamisesta muille mantereille, jos Britannia pääministeri Cameronin lupaaman kansanäänestyksen tuloksena jättäisi unionin ja sen sisämarkkinat.

Uhittelu oli niin reipasta, että pubeissa jo kyseltiin, onko Reding tehokkain UKIPin eli EU-vastaisen itsenäisyyspuolueen jäsenhankkija. Viviane Reding edustaa kokoomuksen Luxemburgin veljespuoluetta, jossa federalismi jyllää.

Komission toimikauden lähestyessä loppuaan komissaarien puheet irtoavat uuteen ilmavuuteen, paljastaen samalla aiemmin kätkettyjä tavoitteita. Varapuheenjohtaja Reding intoutui visioimaan, että euroalueen – siis yhteiseen euroon siirtyneet – EU-maat muodostavat tulevaisuudessa liittovaltion, Euroopan Yhdysvallat.

Tämän pyrkimyksen hän kytki niihin poikkeuksellisiin toimiin, joilla integraatiota rahaliitossa on jouduttu vahvistamaan eurokriisin ratkaisemiseksi. Kansallisten budjettien yhteinen arviointi ja pankkiunionin rakentaminen ovat olleet näitä pakkotilanteessa käyttöön otettuja keinoja, jotka eivät ole sisältyneet Euroopan unionin aiemmin perussopimuksissa määriteltyyn rakenteeseen.

Kansallisen päätösvallan rajaaminen ja vyöryttäminen unionitason elimille on monien ”eurokraattien” alituinen unelma. Suomen pitää olla niissä joukoissa, jotka pitävät kiinni perustuslaillisesta menosta. Toimivaltoja voidaan muuttaa vain jäsenvaltioiden yksimielisillä päätöksillä unionin perussopimuksia uusiksi kirjoittaen, ei tilapäisiä poikkeusjärjestelyjä pysyviksi säännöiksi vääntäen.

Euroopan unionilla on riittävästi murheita nykyisten valtuuksien käyttämiseksi tuloksellisemmalla tavalla. Jatkuva haikailu liittovaltion perään vain rapauttaa kansalaisten luottamusta koko EU:n toimivuuteen.

Komission portugalilainen puheenjohtaja Jose Manuel Barroso puolestaan kävi todistamassa skotlantilaisille, että itsenäistyessään Yhdistyneestä Kuningaskunnasta Skotlannilla ei olisi pääsyä Euroopan unionin jäseneksi. Melkoisen epäviisasta ylimielisyyttä, sanoisin. Vaikutus skottien syksyiseen kansanäänestykseen voi olla hyvinkin päinvastainen kuin mitä Barroso tavoitteli.

Skotlanti olisi irtautuessaan väestöltään Suomen kokoinen valtio, joka taloudeltaan, hallinnoltaan ja oikeusjärjestykseltään kyllä täyttäisi EU-jäsenyyden kriteerit. Korostan, että en ole ajamassa Britannian jakoa, mutta kansanvaltaiseen prosessiin ei ulkopuolisten pidä lähteä puuttumaan.

Barroso viittasi siihen, että esimerkiksi Espanja ei hyväksyisi Skotlannin EU-jäsenyyttä välttääkseen oman maansa hajoamisen Katalonian itsenäistymispyrintöjen kautta. Unionin laajentuminen vaatii aina kaikkien nykyisten jäsenvaltioiden suostumuksen. Komissiolle ei kuitenkaan kuulu tällainen spekulaatio. Sama komissio, joka neuvottelee Turkin ja Serbian jäsenyyksistä, julistaa ennalta portin olevan Skotlannilta kiinni!

Euroopan unionia on kehitettävä jatkossakin itsenäisten valtioiden yhteisönä ja tehostaa sen toimintaa niissä asioissa, jotka selvästi tuovat lisäarvoa. Ja komissaarit välttäkööt unionin maineen pilaamista.

2 kommenttia artikkeliin “EU:sta ei liittovaltiota – eikä euroalueesta!”
  1. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Terve Johannes!
    EU:ssa pohditaan, hajotako vai vahvistua.
    Ainoa järkevyys EU:ssa on mahdollisten sotien estäminen Euroopassa. Se on mahtava puoltolause.
    Euroalueeseen kaikki eivät kykene, ja siksi alueella olisi hyvä olla kaksi kilpailevaa valuuttaa.
    Suomenkin olisi järkevintä ottaa Ruotsin kruunu, josta seuraisi pohjoinen valuuttaunioni, mihin Saksakin ilmeisesti liittyisi. Silloin tietysti valuutta olisi Saksan markka. Euroalue devalvoituisi rajusti, ja sen vienti kasvaisi. Meidän vientimme ei tästä paranisi, mutta euromääräiset velvoitteemme helpottuisivat.
    Valuuttapolitiikka on yksi osa rakennemuutosta. T. Hessu K.

  2. avatar Pirjo H Leppäniemi sanoo:

    Eiköhän tässä jo asuta osavaltiossa; EU-kansalaisuus vrt. Amerikan Yhdysvallat, missä eroavaisuutta osavaltioittain; laisäädäntö. Onko kansallisia paineita hajoittaa luotu rakennelma; intressiryhmät – mitkä, tavoite, keinot,,,

    Pirjo H Leppäniemi
    eLobbyist
    garant; SFP garanter r.f

Jätä kommentti

css.php