Ukrainan tilanne ratkottava sovitellen, ei uhitellen

Ukrainan kriisi on jälleen osoittanut, että sotilaallinen voimankäyttö tai sillä uhkaaminen valtioiden välisten ristiriitojen kärjistyessä ei valitettavasti ole menneisyyden ilmiö Euroopassakaan. Ukrainan tapahtumista ei silti pidä tehdä hätiköityjä äkkikäännöksiä Suomen turvallisuuspolitiikkaan tai sotilaalliseen liittoutumattomuuteen. Ulkopoliittisen linjamme vakaus on aina ollut vahvuus.

On selvää, että Krimin niemimaan haltuunotolla Venäjä loukkasi Ukrainan alueellista koskemattomuutta ja suvereniteettia rikkoen kansainvälistä oikeutta ja sopimuksia. Lisäksi Krimin kansanäänestys oli vastoin Ukrainan perustuslakia, mutta Krimin parlamentti julisti sen pohjalta niemimaan itsenäiseksi ja anoi liittymistä Venäjään. Putin on tunnustanut Krimin ”itsenäisyyden”, eikä ole vetänyt Venäjän joukkoja Ukrainan maaperältä.

Euroopan unioni joutui siirtymään pakotteissa kakkosvaiheeseen, jossa Venäjän poliittiselle ja bisneseliitille langetettiin viisumirajoituksia ja heidän Euroopassa olevia varojaan jäädytettiin. Pakotteiden kolmosvaihetta ei kukaan halua nähdä, sillä se tarkoittaisi, että konflikti olisi laajentunut. Kolmosvaiheessa mentäisiin laajempiin talouspakotteisiin, jotka iskisivät myös Suomen ja Venäjän kauppasuhteisiin.

Ratkaisuja tulee yhä hakea neuvotellen. Parhaiten tähän sopivat ne kansainvälisen yhteistyön areenat, joissa ohjenuorina ovat turvallisuuden vahvistaminen sekä demokratia ja ihmisoikeudet.  Keskeinen näistä on Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyj, jota Ukrainassakin tarvittaisiin yhteiskuntarauhan tarkkailuun, rehellisten vaalien ja kansalaisvapauksien varmistamiseen. Haasteita asettaa Etyjin luonne organisaationa, jossa sen 57 jäsenmaalta – Venäjä mukaan lukien – vaaditaan yksituumaisuutta, mutta vaatimus kaikkien maiden mukana olosta on tämän kaltaisten kriisien ratkaisussa lopulta vahvuus.

Ukrainan kansa on historian saatossa kärsinyt sodista, vainoista ja valtapelistä. Myös oma, korruptoitunut valtiojohto on toiminut kansalaisia vastaan. Nyt Ukrainan kansan pitää saada itse ratkaista suuntansa kansainvälisessä yhteistyössä. Integroituminen länteen ei estä toimivia yhteyksiä myöskään Venäjään tai muihin naapureihin.

Suomen hallitus ja ulkoministeri ovat toimineet kriisin eri vaiheissa maltillisesti, vakaasti ja neuvottelun tietä korostaen. Turvallisuutta eivät kohentaisi uudet uhittelut. Diplomatian tie on monimutkainen kulkea, mutta väkivallan uhan väistyminen ja kaikkien osapuolten tuominen yhteiseen neuvottelupöytään avaavat reitin kestävään ratkaisuun.

17 kommenttia artikkeliin “Ukrainan tilanne ratkottava sovitellen, ei uhitellen”
  1. avatar Markku Räsänen sanoo:

    Meitä ei paljon Ukrainan tilanne nyt kiinnosta, kun omassa maassakin menee ihan tarpeeksi päin p***tä kaikki hommat.
    Kirjoitas Johannes vaikka siitä, että miksi pienituloisilta aina leikataan ja Kansanedustajat saa seuraavaksi 8% palkankorotukset?

    Täällä rupee pikkuhiljaa kiehumaan ihan kotimaisin voimin!

    • Kansanedustajille ei ole tulossa mitään 8 prosentin korotusta, vaan yleisen linjan mukainen 0,4 %.
      Nettiraivoamista yllytetään nyt jollakin vuosien takaisella jutulla – ja eikun peukuttamaan.

  2. avatar Markku Räsänen sanoo:

    Kerropa myös sitten samalla, miksi sossudemokraatit on onohtaneet sen alkuperäisen ideologiansa jonka vuoksi se alunalkaen perustettiin, oliko tarkoitus silloinkin alkaa nuolemaan porvareiden persettä?

  3. avatar riitta.nyqvist sanoo:

    Moro Markku!
    Ei tää Jossu ole pahimmasta päästä demarien huutokauppa-meklareita.
    Mä oon tuntenut sen, perhetaustan,
    seurannut kaikki nää nykyiset demarikuviot.
    Joskus on kyllä ihmetyttänyt Jossun jorinat.
    Mut eiköhän Jossun sisällä oo,
    kun oikke kaivelee ja raaputtaa ne Hilja-äiteen arvot.
    Arkadiassa vaan pitää joskus hakea pelkkää seinää tueksi,
    pitää turpa tukos,
    ettei puukkoo tuu toverilta ja työnnetä siivouskomeroon.
    Politiikka ny on vaan sellaista ainaista sota-tilaa, vaikka Jossu ei sitä myöntäisikään.
    Riitta

  4. avatar nimimerkki sanoo:

    Koskinen oikeassa Ukrainan tilanteesta. Mitähän länsi luulee voittavansa talouspakotteilla – kuvitteleeko se venäjän nyt nöyrtyvän polvilleen Obaman ja Euroopan edessä. Epäilen aika vahvasti, ja jos Putin näin menettelisi, hän menettäisi kasvonsa kotomaassa kokonaan. En oikein muutenkaan lähtökohtaisesti ymmärrä mitä tai ketä länsi on pelastamassa – jos Krimiläisistä lähestulkoon kaikki halusivat liittyä Venäjään, niin saakoon tahtonsa läpi, herra paratkoon.

  5. avatar riitta.nyqvist sanoo:

    Tervehdys!
    Kokeneen ja maltillisen ulkoministerimme lisäksi, presidentti Niinistö ansaitsee kiitokset
    Haagissa antamastaan lausunnosta.
    ”Suomi säilyttää suoran suhteensa Kremliin.”
    Hallituspuolueiden Nato-kiimaa potevat voisivat laittaa jäitä hattuun tai hanuriin.
    Me emme ole geopoliittisesti Euroopan ytimessä, vaan sen äärilaidalla.
    Liittyessään Natoon, Suomesta tulisi uhka Venäjälle,
    nyt sitä emme ole.
    Tämä ei ole ”suomettumista,” vaan realismia.
    Riitta

    • avatar kuningasjätkä sanoo:

      Käyköhän Niinistö edellisen presidentin ( Halonen) jalanjäljissa Kremlissä, oikomassa Putinin kravattia?

      Se kun taisi olla tärkein ja ainoa hyödyllinen homma jonka Halonen sai aikaan viimeisellä kaudellaan?

  6. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Moro Johannes!
    Pakotteissa minua ei huoleta kauppa vaan tuotanto.
    Fortumilla on Venäjällä kiinni 2.5 – 3 miljardia euroa.
    Siellä on Nokian Rengasta, teurastamo, olutpanimo ym.
    Venäjä voi halutessaan kansallistaa ulkolaisia yrityksiä, eikä meillä ole siihen mitään keinoja.
    Nyt on tarkan pelin paikka t. Hessu K.

  7. avatar Beobachter sanoo:

    Kommenttina Riitta Nyqvistille ja avaajalle, että realiteettien tajua ja kykyä tehdä tärkeä päätös osoittivat Baltian maat hakeutuessaan puolustusliiton jäseniksi ns ”helppona” aikana noin 10v sitten. Baltit päättivät käyttää optionsa heti, kun se heille tuli mahdolliseksi. Liittyminen oli vaivatonta, Venäjän reaktio oli vähäinen ja tänä päivänä suhteet esim Viron ja Venäjän välillä ovat hyvällä tolalla. Tästä osoituksena on muun muassa äskeinen molempia osapuolia tyydyttävä, kahden suvereenin valtion, hyvässä hengessä tehty Viron ja Venäjän rajasopimus. On luultavaa, että juuri nyt tilanteen Itä-Euroopassa kiristyttyä Baltiassa ollaan tyytyväisiä ulkoturvallisuuden ratkaisuun.

    Ihmeteltävä sen sijaan on Suomen naivia hyväuskoisuutta, kyvyttömyyttä lukea ”ajan merkkejä”, kyvyttömyyttä tunnistaa turvallisuusympäristön muutoksia ja valintaa olla hyväksikäyttämättä menneiden 10v helppoa aikaa liittyä länsimaiden vahvaan turvallisuusyhteisöön, johon ylivoimainen valtaosa EU-maista kuuluu, ja johon kuulumiseen nämä maat ovat tyytyväisiä. Monta kertaa näinä vuosina kansalainen on ollut pakotettu kysymään, mihin me optiota oikein tarvitsemme, ellei liittymiseen silloin, kun se olisi helppoa, kuten se oli esim balteilla. Eräistä arvioista voidään päätellä, ettei liittymine, vaikka niin haluttaisiin, välttämättä enää olekaan helppoa. Nyt vierellämme on aivan toisenlainen Venäjä, massiivisesti varustautuva, nationalimiaan tietoisesti vahvistava suurvalta, joka kehitys on ollut jo kauan nähtävissä. Ongelma voi olla myös jäsenyyttä vastustava yleinen mielipide seurauksena siitä, että kaikissa viime aikojen valtiollisissa vaaleissa jäsenyyden tai lykkäämisestä tai suoraan vastustamisesta on tehty popuistinen kannatuksen hankkimisväline kertomalla, ”ettei puolueemme yleensä kannata liittoutumista, tai asia ole ajankohtainen tällä vaalikaudella” Isoimman vastuun ”otollisen ajan” käyttämättä jättämisestä kantaa punavihreä vasemmisto, osin keskusta ja osin perusuomalaiset.

    Toivottavasti liittyminen on edelleen mahdollista, jos poliittinen johto päätyisi sille kannalle. Tällöin suotavaa olisi myönteinen yleinen mielipide. Sen muodostukselle tärkeää olisi asiantuntijoiden kuuleminen, valistus ja asiapitoinen keskustelu. Eräs arvostettu asiantuntija ja liittoutumisen kannattaja oli edesmennyt diplomaatti Max Jakobson. Sellaisia ovat myös mainitut entinen Suomen Moskovan suurlähettiläs Markus Lyra ja USA’n suurlähettiläs Paavo Rantanen, joista ensinmainittu äskeisessä Arbetarbladet lehdelle antamassaan haastattelussa lausui mm, että ”Nato-jäsenyys lisäisi Suomen turvallisuutta ja että Venäjä-taustani lähinnä vain vahvistaa Nato-kantaani.” Heidän sanomaansa tulisi kuunnella herkällä korvalla.

  8. avatar riitta.nyqvist sanoo:

    Tervehdys Beobachter!
    On hyvä kuunnella myös herkällä korvalla Suomen kansaa,
    jonka enemmistö ei halua NATO-korttia.
    On kuunneltava myös asiantuntijoita, jotka ovat eri mieltä,
    kuin esim. luettelemasi asiantuntijat.
    Mm. arvostamani professori Matti Klinge kuuluu heihin.
    Kansamme on taiteillut vuosisadat Ruotsin ja Venäjän vallan alaisina.
    Viisaalla maltilla saavuttanut autonomian kautta itsenäisyyden.
    Historia osoittaa kiistämättä, että Ruotsi ja Saksa on tehnyt kulisseissa kauppaa Venäjän kanssa,
    – Suomesta.
    J.K. Paasikivi on todennut
    ”Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen.”
    Riitta N.

  9. avatar Beobachter sanoo:

    Todellakin, sangen kiinnostavaa olisi tietää, miten reaalipoliitikko J.K.Paasikivi, jos hän eläisi ajassamme, ajettelisi puheena olevasta kysymyksestä. Ajattelisiko hän, että Suomen kannattaa nykyisessä geo- ja turvallisuuspoliittisessa tilanteessa edelleen jättäytyä yksin luottaen omiin voimiinsa ja itäisen suurvallan hyväntahtoisuuteen vai tulisiko Suomen hakeutua jäseneksi läntisten demokratioiden vahvaan arvoyhteisöön, johon valtaosa muistakin EU-maista kuuluvat, joka takaa jäsenilleen suvereenin turvan ja koskemattomuuden ja johon kuulumiseen nämä maat ovat laajasti tyytyväisiä. Aika luultavaa on, niin paradoksaaliselta kuin se saattaa kuuulostaakin, että reaalipoliitikko kallistuisi jälkimmäiselle kannalle. Mielenkiintoinen on nykyaikaamme peilattuna on myös Paasikiven tuskailu päiväkirjalleen vuonna 1939 ollessa lähettiläänä Tukholmassa, että ”on naivia kuvitella suurvallan tyytyvän ahtaaseen Suomenlahden pohjukkaan, jossa sotalaiva tuskin mahtuu kääntymään”. Tilanne tänä päivänä suurvallan Itämeren piirissä olevien merenrantojen ja satamien osalta on suunnilleen samanlainen.

  10. avatar riitta.nyqvist sanoo:

    Tervehdys!
    Paasikivi viittasi ko. kiteytyksellään nimenomaan geopoliittiseen erityis-asemaamme.
    Enkä minä lähde arvuuttelemaan,
    olisiko Paasikivi nyt valmis NATOon.
    Tekniikka kehittyy, terrorismi globalisoituu,
    mutta ihminen taaplaa entiseen tahtiin.
    Olen melko varma, että nämä ”vahvat arvoyhteisöt”
    tuijottelevat taatusti omaan napaansa tämänkaltaisissa
    tilanteissa.
    Kyllä maailmaan puhetta mahtuu.
    Kylmän sodan uhkan sijaan puhuisin kylmästä rauhasta.
    Riitta N.

  11. Kiitos monipuolisista kommenteista!
    Ukrainan kriisin ja Venäjän vanhanaikaisen voimapolitiikan paluun vaikutukset Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen asemaan vaativat tarkkaa harkintaa ja myös johtopäätöksiä sen jälkeen. Hätiköidyt toimet eivät ole järkeviä. Vakavan tilanteen keskellä on näkyvissä kuitenkin nyt pieniä valonpilkahduksia, kuten ETYJ-monitoroinnin käynnistyminen ja Itä-Ukrainan mellakoinnin väheneminen.
    Beobachterin Paasikivi-pohdintoihin muistutan verkottuneen kansainvälisen yhteisön eduista: Suomi ei ole yksin, vaikka emme sotilasliittoon kuuluisikaan. EU-jäsenyys, valtavasti kasvanut kansainvälisen talouden osuus, YK-järjestelmän vahvistuminen ja alueellisesti myös pohjoismainen yhteistyö tuovat kollektiivista turvaa. Mutta toki myös puolustuksen pitää olla kunnossa.
    Hessu K:n huolet suomalaisyritysten Venäjän investoinneista ovat tietysti perusteltuja uhopolitiikan oloissa, mutta onneksi investointisuojasopimuksista saadaan jonkinasteista suojaa mielivaltaisia toimia vastaan, ja pääomamarkkinoiden reaktiot purisivat varmasti kipeästi Venäjän pörssisaleissa.

    • avatar Beobachter sanoo:

      Olisi sangen kiinnostavaa tietää, mitkä todennöäköiset olisivat ne johtopäätökset, jotka ”ilman hätiköintiä” tehtävän tarkan harkinnan jälkeen vedettäisiin vanhanaikaisen voimapolitiikan Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen ympäristöön paluun johdosta. Signaalejahan turvallisuusympäristön muutoksesta on ollut varsin pitkään paljon ennen ajankohtaista Ukraina kriisiä havaittavissa, joten aikaa alustavien johtopäätösten teolle on ollut runsaasti. Olisiko todennäköinen toimenpide, jos oikeasti voimapolitiikan paluuseen joudutaan varautumaan, esimerkiksi puolustusbudjetin erittäin huomattava korotus, esim 1,5…2 kertaistaminen 4…5Mrd€’iin. Onko meillä siihen varaa ja tuottaisiko se toivotun tuloksen. Vai olisiko ehkä jokin muu vaihtoehto ajateltavissa. Aika monen mielestä, viimeisen mielipidemittauksen mukaan tosin edelleen vain 22%’n mielestä, meidän kannattaisi liitoutua läntiseen vahvaan turvallisuusyhteisöön, johon melkein kaikki EU-maat kuuluvat ja jossa jäsenyys nostaa koskemattomuuskynnyksen niin korkealle, että täysin suvereenin turvan ja koskemattomuuden voidaan katsoa silloiin vallitsevan. Tuossa vaihtoehdossa me luonnollisesti säilyttäisimme yleiseen asevelvollisuuteen operustuvat suunnilleen nykytasoiset puolustusvoimat alueellisine puolustusdoktriineineen. Olennaisinta tässä vaihtoehdossa olisi erittäin kohtuulliset lisäkustannukset i´niin, että puolustusmenomme kasvaisivat vain varsin vähän nykytasosta. Aika monen suomalaisen mielestä juuri nyt ja tästä eteenpäin olisi oikea aika käydä asiapohjaista keskustelua tästä yhdestä tärkeimmästä kansallisesta kysymyksestä.

  12. avatar Aarno Järvinen sanoo:

    Myähäehtoot
    Tärkeis asiois piräis ehrottomast meilläki järjestä kansan äänestys (Krimimallimukka) sanos
    Arska

  13. avatar kuningasjätkä sanoo:

    Koskinen ei jouda vastaamaan asiaan ; miksi sdp on unohtanut kokonaan sen poliittisen linjan jota se alunperin muodostettiin hoitamaan, eli kurjalliston asioiden hoidon. Minä edelleenkin penään sitä miksi sdp on joutunut ahneuden tielle ja ryhtynyt oikeiston hännystelijäpuolueeksi joka tekee kaiken niin kuin kokoomuksen konkarit määräävät?
    Vai onko niin että Johannesta on kielletty kertomasta asioita niiden oikeilla nimillään?

    Sitten toisena kysymyksenä esitän, uskooko Johannes ihan oikeasti sen, että meitä Euroopanunionin omaanhiileen puhaltaja-pummivaltiot ryntäävät riemumielin auttelemaan jos jokin konflikti mietä uhkaa.
    Uskooko JK tosiaankin, että esim Kreikka tai Portugali jotka ovat velkaa Suomelle ”tsiljoonia” tulevat meidän avuksemme jos vaikka karhu tuolta itärajan takaa haluaakin lisä-metsästysmaita. Eiköhän heidän etujensa mukaista liene silloin olla tekemättä mitään, sillä jos Suomea ei enää olisi, ei olisi velkaakaan?

    En ole mikään NATO fani, pois se minusta, mutta nyt vahvuuden huumakin tulisi tässä EU-hömpötyksessä unohtaa ja toteuttaa sitä puolueettomuuslinjaa, jota olimme pakotettuja toteuttamaan silloin kun SDPn esikuva Suuri ja Mahtava Neuvostoliitto, määräsi masurkan tahdit.
    Paree olis pokkuroida edelleen, kuin ryhtyä kovin isottelemaan, sillä ”siellä kuulkaa riittää amissiiooonia rajan takana,” ikäänkuin alikers. Hietasen sanoja lainatakseni.(tuntematon sotilas)

    Kirjoittelehan kun kerkeät.. Muista anoa ensin lupa ryhmäjohtajalta!

  14. avatar Beobachter sanoo:

    Valitettavan vähän ainakaan tässä Kanta-Hämeen paikallismediassa keskustellaan oman maamme turvallisuudesta, joka asia mitä ilmeisemmin väikkyy myös kansanedustaja Johannes Koskisen tämän ketjun avauksen taustalle. Tuolla ylempänä hän, aivan oikein tähdentää, ettei juuri nyt kriisin Ukrainassa ollessa päällä, ole paras aika keskustella liittoutumisesta. Mutta huolimatta huonosti ajankohdasta mielipidekartoituksia maassa tehdään ja viimeksi tänään kaksi johtavaa poliitikkoa, ensin Sdp-lähtoinen rauhanpalkittu presidentti Martti Ahtisaari ja väistyvä pm Jyrki Katainen (kok), nyt ”yksityishenkilönä” lausuivat oman puoltavan mielipiteensä: Kumpikin niin, että mahdollinen liittyminen mielellään tulisi tehdä”yhdessä Ruotsin kanssa”. Myös rivikansalaisesta tämä tuntuisi hyvältä ratkaisulta, johon suuntaan yleistä mielipidettä kannattaisi ryhtyä vahvistamaan. Tänään sensijaan varauksellisen mielipiteensä lausui ulkoministeri Erkki Tuomioj lausuen, että ”liittymisestä saattaisi syntyä ongelmia”. Ehkä Tuomiojan ja hänen puoluetoverinsa, kahden kauden presidentti Tarja Halosen ynnä Sdp’n poliitikkojen kannattaisi huomata, ettei ns helppona noin kymmenen vuotta sitten vallinneena aikana liittyneille Baltian maille, tai Itäisen Keski-Euroopan maille, joiden geopoliittinen asema tosin historiallisesti on helpompi, ole aiheutunut. Jos ongelmia nyt aiheutuisi, vastuu otollisen ajan käyttämättä jättämisestä on ajankohdan poliitikkojen ja puolueiden. Toivottavasti liittyminen edelleen on Suomelle aidosti mahdollinen vaihtoehto ja toivottavasti optio käytetään oikea-aikaisesri. Mitä keskusteluun tullee, mielestäni kansanedustajien ja myös EU-parlamenttiin aikovien poliitikkojen tulisi käydä todellisuuspohjaista, heidän omaan harkintaansa, eikä vain ”puolueen linjaan” perustuvaa keskustelua tästä tärkeästä kansallisesta kysymyksestä, Täällä K-Hämeessä tämä HäSa’n blogit ja keskustelupalsta lienevät paperilehden ohella ainoat foorumit ja siksi poliitikoilta ja kansalaisilta toivoisi enemmän aktiivisuutta ei vain avauksiin, vaan myös sen jälkeiseen mielipiteenvaihtoon.

Jätä kommentti

css.php