Millaiseksi sote-esitys muokataan?

Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämislain luonnos sai odotetusti varsin kriittisen palautteen kuntakentältä ja monilta asiantuntijatahoilta. Muutostarpeita on tuotu esiin niin talouden, toimivuuden kuin perustuslainmukaisuudenkin näkökulmasta.

Kun taustalla on kahdeksan eduskuntapuolueen johtajien sopimus sote-uudistuksen yleisestä raamista, lainvalmistelua runtataan siihen muottiin vaikka saumat repeilevätkin. Keskustan Sipilä ja perussuomalaisten Soini ovat innokkaimmin vaatineet ehdotusta semmoisenaan eduskuntaan – ilmeisesti raakilekin kelpaisi kun on oikeat sopankeittäjät!

Marraskuu on ministeriöillä aikaa korjata lakiehdotuksen keskeisiä kohtia, jotta hallituksen esitys ehtisi adventiksi eduskuntaan ja se olisi ylipäätään mahdollista saada käsitellyksi tässä eduskunnassa. Parlamentaarinen ryhmä on vielä lainvalmistelun päällystakkina vahtimassa sote-oppien puhtautta.

Hämeen kuntien yhteisillä lausuntolinjoilla on merkitystä varsinkin siihen, millaisiksi tuotantoalueet aikanaan värkätään. Myös muualla kuin meillä halutaan perustaa luontaisten, sairaanhoitopiirejä pienempien mutta kuitenkin kymmenien tuhansien väestöpohjan tuotantovastuualueiden varaan. Hämeen aluerakenteeseen kolminapainen sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottaminen istuu: Forssan, Hämeenlinnan ja Riihimäen seutujen omat sote-palvelut ja niiden yhteisenä hoidettavat vaativat sosiaali- ja terveyspalvelut koko maakunnan asukkaiden tarpeisiin.

Veikkaukseni on, että osassa maata tuotantovastuualueet muodostuvat nykyisten sairaanhoitopiirien kokoisiksi, osassa rakennetaan Hämeen tyyppisiä seutukuntamalleja ja sitten on vielä isoimpia kaupunkeja, jotka yksin voivat pyörittää pääosan sote-palveluista. Tärkeätä on edistää kansalaisten yhdenvertaista pääsyä palveluihin – mutta se ei tarkoita sote-alueiden ja tuotantovastuualueiden tasapäistämistä, vaan alueellisten olojen huomioon ottamista!

Maakunnan kokoiset tuotantoalueet voivat hyvin toimia kuntayhtyminä, mutta pienempiä muutaman kunnan yhteenliittymiä varten olisi hyvä säätää kevyemmästä palveluyhtymästä. Minimoitu hallinto, budjetit, varat, velvoitteet ja äänivalta suoraan asukaslukujen suhteessa. Näin vältettäisiin myös vastuukuntamallin perustuslakiongelmat.

Valtakunnan viisi sotealuetta toimisivat jättimäisinä kuntayhtyminä. Jotta niiden toiminnassa edes jonkinlainen demokratia toimisi, tarvitaan varmasti muutakin kuin suppea hallitus ja pari kertaa vuodessa kokoontuva satapäinen yhtymäkokous. Esimerkiksi Hämeenlinnan, Hattulan ja Janakkalan yhteensä 94.000 asukkaalla olisi vain noin 10 prosentin äänivalta Tampereen vetämässä sote-alueessa. Kuntaliiton ehdottama alueellisesti ja poliittisesti tasapainotettu hallintoneuvosto toisi demokratiavajeeseen yhden ratkaisulinjan.

Vaikka sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoituksen yksinkertaistaminen tulee tarkemmin ratkaistavaksi toisessa aallossa ensi vuoden mittaan, on jo järjestämislakiin saatava selvät takeet siitä, ettei rahaliikenne kunnista ”miljoonapiirien” sotealueille ja sieltä takaisin tuottajille johda epäoikeudenmukaisiin tupla-ja triplatasauksiin. Uusittavan rahoituksen pitää kannustaa tehokkaasti tuotettuihin palveluihin eikä suinkaan rangaista ahkeria ja säästeliäitä!

Paljon on parannettavaa muutamassa viikossa, mutta monta ongelmakohtaa jää vielä eduskunnassa selvitettäväksi. Sutena ei sotea pidä ulos päästää.

Kommentti artikkeliin “Millaiseksi sote-esitys muokataan?”
  1. avatar Erkki Strömberg sanoo:

    Entäs jos onkin jo susi?

Jätä kommentti

css.php