Venäjä-politiikkaa yhdessä ja kahdenvälisesti

Suomessa on totuttu etulinjassa tuntemaan, milloin paukkupakkanen hönkii tai hyytävä viima käy Siperiasta. Toisaalta Venäjä on ajan saatossa tarjonnut ja tulevaisuudessakin luo valtaisia mahdollisuuksia suomalaiselle työlle ja hedelmälliselle vuorovaikutukselle. Eduskunnassa käytiin viime keskiviikkona harkittu ja suhteellisen tasapainoinen keskustelu kansallisesta Venäjä-politiikastamme.

Sosialidemokraatit tukevat tasavallan presidentin ja valtioneuvoston yleistä toimintalinjaa Suomen ja Venäjän suhteiden hoitamisessa. Presidentti Niinistöllä ja ulkoministeri Tuomiojalla ei ole näkynyt merkittäviä linjaeroja, sen sijaan pääministeri Stubb – ehkä enemmän kokoomuksen puheenjohtajana – halusi joulun alla markkeerata Nato-mielisyyttään ja leimata lähinnä keskustaa idänsuhteissaan vanhakantaiseksi. Nyt Stubb vetäytyi yhteisemmille linjoille. Poliittisen kentän kokoaminen yhdensuuntaiseen naapuruuspolitiikkaan on mielestäni maan edun mukaista.

Voimapolitiikan paluu herättää myös Suomessa ja suomalaisissa huolta, mutta iltapäivälehtien harrastama pelon lietsonta ei ole kenellekään hyväksi. Ukrainan tilanteeseen liittyvien pakotteiden osalta pysymme yhteisessä EU-kannassa, jotta Venäjä pystyttäisiin painostamaan pois aggressioista ja pullistelusta kansainvälistä oikeutta noudattamaan.

Eristäminen ei ole ratkaisu, sen sijaan turvallisuuden ja yhteistyön verkkojen rakentaminen on. Suomen pitää olla aktiivinen Venäjän politiikassa sekä kahdenvälisesti että kansainvälisten järjestöjen kautta, jotta luodaan reittejä normaaliin vuorovaikutukseen – mukaan lukien kansainvälisen oikeuden pelisääntöjen tinkimättömän noudattamisen.

Suomi on itsenäinen toimija EU:n jäsenenäkin

Viimeisen vuoden aikana on korostunut perustuslakimme mukainen työnjako, jossa hallituksella on kokonaisvastuu EU-politiikasta ja presidentti johtaa omaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme. Kansallisen liikkumavaran ja harkintamarginaalin turvaaminen on tärkeää erityisesti naapuruus- ja kahdenvälisten suhteiden hoitamisessa.

Suomen edun mukaista on toimivaksi rakennetun, monipuolisen kahdenvälisen suhteen säilyminen. Punaisena lankana pitää olla avoin vuorovaikutus, molemminpuolinen hyöty ja aito halu vauhdittaa myönteistä kehitystä. Otetaan esimerkiksi ympäristöpolitiikka ja Itämeren suojelu, missä Venäjä on avaintekijä vaikuttavien pelastustoimien toteuttamiseksi. Valtioneuvoston Venäjä-toimintaohjelma on päivitettävä ja sen toimeenpanoa on ryhdistettävä.

Suomi on myös EU:ssa ajanut sitä, ettei ihmisten välisiä suoria kontakteja ryhdyttäisi rajoittamaan, sillä juuri nämä kontaktit vähentävät ennakkoluuloja ja kärjistyksiä. Ne myös patoavat sitä kehityssuuntaa, että Venäjä ja sen kansalaiset loitontuisivat eurooppalaisesta yhteistyöstä.

Kansainvälisen järjestelmän ja Venäjän korjaustoimet

Ukrainan kriisi ja sitä kärjistäneet Venäjän painostus- ja voimatoimet ovat aiheuttaneet syvää huolta Euroopan ja sen lähialueiden tulevaisuuden näkymästä. ETYJiä, Euroopan neuvostoa ja koko kansainvälistä järjestelmää pitää kehittää entistä toimivampaan suuntaan, nopeammin reagoivaksi.

Vuoden 1975 Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssista alkanut prosessi on vakauttanut rauhaa ja luonut monen tason yhteistyörakenteita. Merkittävin vaikutus oli lopulta ihmisten suoraa vuorovaikutusta ja kansalaisvapauksia korostaneilla Helsingin päätösasiakirjan kohdilla, jotka johdattivat osaltaan Berliinin muurin murtumiseen, Itä- ja Keski-Euroopan maiden vapautumiseen ja demokratisoitumiseen. 40 vuoden virstanpylvästä on syytä käyttää hyväksi ETYJ:n tuomiseksi ajan tasalle ja vahvemmaksi toimijaksi tämän vuosisadan rauhantyöhön.

Euroopan neuvosto yhdessä ihmisoikeustuomioistuimen kanssa on vakiinnuttanut paikkansa demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion vahvistamisessa. Venäjän odotetaan täyttävän sitoumuksensa myös tässä yhteisessä eurooppalaisessa ponnistuksessa ja palaavan autoritaarisesta vallankäytöstä ihmisoikeuksien ja demokratian kunnioittamiseen.

Presidentti Mauno Koivisto kirjoitti 2001 Venäjän idea -kirjassaan:  ”Venäjästä voi sanoa: pyrkimys suuruuteen on synnyttänyt Venäjän. Mutta suuri voi olla myös olematta laaja, laajentumatta, muita alistamatta.  – – – Tuleeko Venäjästä maailmanmitassa keskisuuri ja eurooppalaisessa yhteydessä suuri talousmahti? Tuleeko siitä yksi eurooppalainen maa muiden joukossa, kansalaisilleen hyvää tavoitteleva, maailmaa parempaan järjestykseen edesauttamaan pyrkivä maa, on avoin kysymys.”

Silloin oli kokemusta Venäjän sekasortoisesta 90-luvusta ja Jeltsinin kaudesta, mutta ei vielä Putinin keskitetystä sekurokratiasta, valtiovallan ja oligarkkien yhteenkietomisesta ja ihmisoikeuksia polkevasta voimapolitiikasta. Koiviston kysymys on edelleen avoin. Me voimme osaltamme aloitteellisella kahdenvälisellä ja monenkeskisellä Venäjän politiikalla edistää myönteistä vastausta.

 

 

5 kommenttia artikkeliin “Venäjä-politiikkaa yhdessä ja kahdenvälisesti”
  1. avatar pekka honkala sanoo:

    Hyvä Johannes Koskinen,

    Tämä on yksi onnistuneimpia Venäjä-linjauksia, mitä poliitikon suusta tai kynästä viime aikoina on lähtenyt.

    Erityisesti pääministeri Stubbin äärioikeistolaiset linjaukset ovat Venäjä-suhteiden kannalta arvaamattoomia. Samalla kansan ja lehdistön Venäjä-asennetta muokataan outoon, 1930-luvun suuntaan.
    Suomen Venäjä-linjauksien haparoinnista kärsii myös kauppapolitiikka.
    Samaan aikaan, kun meillä ministerit, virkamiehet ja järjestöt ottavat etäisyyttä Venäjään, EUn suuret jäsenmaat tekevät lähetystöjensä ja ministereidensä kautta työtä Venäjän kanssa tähdäten aikaan jälkeen Ukrainan kriisin ja kylmän sodan.

    Nyt osin menetettyä idänkauppaa voi olla vaikea korvata !

    Pekka Honkala

  2. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Moro Johannes!
    Ei ole kenenkään etu, että Venäjä romahtaisi. Sen takia en kannata pakotteitakaan. Ne ovatkin näennäisiä ja luotu kansalaisia rauhoittamaan Euroopassa.
    Venäjä on suurvalta vain armeijan koolla mitattuna.
    Suomi ei kykene takaamaan normaaleja oloja Ukrainaan tai Viroon, mikäli Venäjä aloittaa oikean sodan näitä maita vastaan. En luota myöskään Naton monimutkaiseen päätöksentekojärjestelmään.
    Luodaan kunnioittavat ja korrektit suhteet Venäjään ja taataan omat rajamme.
    Putinin seuraajasta riippuu paljon.
    Terv. Hessu K.

  3. avatar Erkki Strömberg sanoo:

    Pakotehössötyksellä sahataan vain omaan nilkaan.
    Ajatelkaa jos Suomi olis kietäytynyt pakotteista mitkä markkinat nyt suomalaisille tuotteille olis Venäjällä. Saatais viedä kaikki mitä suinkin liikkeele saataisiin elintarpeissa.
    Jos Italialaiset nostaa ”boikottikorvauksia ” juustoista joita ei koskaan ole viety Venäjälle niin mitä rehelliset suomalaiset tekee tollasessa seurassa?
    Olisiko EU muka erottanut Suomen jos ei oltaiskaan menty pakotteisiin mukaan?
    Vastaappa Johannes kun asian tiedät?

    • avatar Johannes Koskinen sanoo:

      Suomi on EU:n keskusteluissa pystynyt samoin ajattelevien hallitusten kanssa painottamaan realistisempaa pakotepolitiikkaa. Kokonaan pois jättäytyminen ei varmaankaan olisi johtanut unionista erottamiseen, mutta tietysti se olisi voinut kostautua näkemyksiemme ja erityistarpeidemme ylijyräämiseen jossakin toisessa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan – taikka jonkin muun EU:n politiikkalohkon kysymyksessä.

  4. avatar Erkki Strömberg sanoo:

    Johannes!
    Toisin sanoen oma talous saatetaan uhrata vain jotta pysytään ”kiltin-Suomen” maineessa!

Jätä kommentti

css.php